Tag: Patanjali

  • 7 X Lukemani Joogakirja

    7 X Lukemani Joogakirja

    Ystäväni kysyi eilen vinkkejä hyviin joogakirjoihin joten päätin uudelleen julkaista puolitoista vuotta sitten julkaisemani postauksen aiheesta, mikään kuin ei ole muuttunut.

    Joogakirjallisuus ei ole mikään uusi asia. Ensimmäinen koottu teksti joogasta kirjallisessa muodossa, Patanjalin joogasutrat, on koottu noin vuoden 400 jKr aikoihin (ajasta ei ole varmaa tietoa ja sen takia päivänmäärissä voi näkyä eroja.) Bhagavad Gita, toinen teksti jossa viitataan joogaan, epäillään taas olevan ajalta ennen ajanlaskun alkua.

    Tässä tekstissä tuon esille kirjoja joista on ollut minulle hyötyä joogaopiskelussani. Osaa kirjoista tutkin melkein joka päivä esimerkiksi tunteja suunnitellessa, osan olen lukenut vain kerran, mutta kaikista olen saanut jotain irti. Lista ei olen kovinkaan raflaava jo joogakirjallisuuteen tutustuneille, ja kaikki alla olevat kirjat löytyvät esim. Amazonin eniten myytyjen joogakirjojen listalta. Koska alan kirjoja on kuitenkin nykyään valtavasti voi tästä listasta olla iloa jollekin.

    Moni ihminen saa ensikosketuksensa joogaa fyysisen asana-harjoituksen kautta. Suosittelen kaikille joogasta kiinnostuneille myös tutustumista joogaan muihin osiin asanoiden lisäksi. Hyvä paikka aloittaa on tutustua Patanjalin joogasutriin (”virallisesti” suomeksi käytetään ilmeisesti muotoa Patanjalin jooga-ajatelmat.) Tiivistetysti teos kertoo mitä jooga on, 196 sutran (tai ajatelman) muodossa. Ajatelmat on jaettu neljään eri jaksoon, padaan. Teoksesta on olemassa suoria käännöksiä englanniksi mutta helpompi lähtökohta on lukea teos jossa käännöksen lisäksi on kirjoittajan kommentit ja analyysit sutrista. Näitä tekstikirjoja on olemassa myös useita, omani on Reverend Jaganath Carreran ”Inside The Yoga Sutras” joka aukeni minusta suht’helposti vaikka se ei kovin kevyttä lukemista ole. Joogaliiton ja Adlibriksen pikainen googlailu kertoo sutria tulkanneen ja tutkineen suomeksi ainakin Elvi Saari,Tuomo Suntola ja Uuno Pore. Itse en ole näihin ehtinyt vielä tutustumaan.

    Useat joogakirjat tuovat esille joogan eri puolia filosofiasta, hengitysharjoituksista ja meditaatiosta aina asanaharjoituksiin. Yksi maineikkaimmista teoksista on B.S.K. Iyengarin ”Light on Yoga – The Definite Guide to Yoga Practise.” Itselleni parasta antia kirjassa ovat vanhat mustavalkoiset valokuvat eri asanoista. Kuvien lisäksi kirjassa on seikkaperäiset selostukset kuinka asanoihin päästään. Pinnallisesti pidän myös siitä on että kirja on mielestäni todella kaunis päältäpäin mutta paperikantiseksi kirjaksi se on todella painava ja siksi ei parasta matkaluettavaa (kokeiltu on ja kirja on kulmistansa sen näköinen…)

    Donna Farhin ”Yoga Mind, Body & Spirit – A Return to Wholeness” on myös kattava mutta ei itselleni tyylillisesti ehkä se mieluisin luettava. Kirjassa on todella selkeät kuvat joissa käytetään paljon eri proppeja, tästä pidin paljon. Omistamassani versiossa on laajat marginaalit joihin voi kirjoittaa omia havaintojaan. Donna Farhin kirjoja on myös suomennettu, en tosin ole varma onko juuri tämä teos.

    Suosikkikirjani tästä joukosta on T.K.V. Desikacharin ”The Heart of Yoga – Developing a Personal Practise.” Kirja on erittäin helppolukuinen ja osa kirjasta on haastattelumuodossa. Teos kattaa edellisen kirjan tavoin niin fyysiset kuin hengitysharjoitukset sekä meditaation. Kokonainen kappale kirjassa on myös omistettu Patanjalin jooga-ajatuksien käännökselle ja tulkinnalle. Tätä kirjaa oli helppo lukea esimerkiksi lentokoneessa.

    On myös useita kirjoja jotka keskittyvät lähinnä anatomiaan. Tässä joukoissa yksi suosituimmista tuntuu olevan Leslie Kaminoffin ja Amy Matthewsin ”Yoga Anatomy.” Löysin tämän AdLibriksestäkin ja mietin useammankin tovin mistä lähtien anatoomia on suomeksi kirjoitettu kahdella oolla. Jossain vaiheessa tajusin että kyseessä on eestin kielinen käännös kirjasta (Jooganatoomia), suomalaista versiota en löytänyt. Tässä kirjassa on selkeä kuvitus mitä tapahtuu kehossa ”pinnan alla”  ja jokaisen asanan kohdalla kerrotaan selkeästi mitä sen aikana tapahtuu nivelissä ja lihaksissa, ja kuinka hengitys toimii asennossa. Tätä kirjaa selailen/luen useamman kerran viikossa kun haluan tarkistaa jonkin yksityiskohdan asanasta jonka haluan sisällyttää seuraavaan joogasarjaan tms.

    Omistan myös Dr Ray Longin kaksi kirjaa, ”The Key Muscles of Yoga” ja ”The Key Poses of Yoga.” Myönnettäköön että minua viehätti varsinkin kirjan isot kuvat (koska iso kuva = helppous?) ja selkeitä kirjat ovatkin. Kirjoja on helppo katsoa myös harjoituksen aikana toisin kuin edellä mainittuja jotka ovat enemmänkin ”istu alas ja lue muistiinpanojen kanssa” tyylisiä.

    Mitä joogakirjoja sinä suosittelisit?

  • Mitä on joogaterapia?

    Mitä on joogaterapia?

    Julkaisin version tästä tekstistä vanhassa blogissani viime vuoden puolella. Joogan suosion kasvaessa on kuitenkin tärkeää ymmärtää mitä eroa eri joogilla on ja sen takia päätin julkaista joogaterapiasta hieman päivitetyn version. On kaunis ajatus että kaikki jooga on terapeuttista, mutta jos vaikeasta reumasta kärsivän vie astangasta inspiraation saaneelle vinyasa-flow tunnille, tällaiselle ihmiselle päällimmäisenä tunteena tulee varmasti olemaan turhautuminen autuuden sijasta. Mitä siis on joogaterapia?

    Joogan eduista on tehty viime vuosina useita tutkimuksia jotka ovat selvästi osoittaneet kuinka joogasta voi olla apua mm. erilaisiin kiputiloihin, ahdistukseen, unettomuuteen ja sydäntauteihin. Viime vuosina lääkärit useissa länsimaissa ovatkin alkaneet yhtä useammin suosittelemaan potilaille joogaterapiaa. Koska joogaterapia on hyvin holistista, kokonaisvaltaista, sillä on myös usein positiivisia “sivuvaikutuksia”: se voi lievittää stressiä ja auttaa erilaisissa lihasten jännitystiloissa.

    Joogaterapian ja “normaalin” joogantunnin isoin ero on siinä, että terapia lähtee yksilön tarpeesta. Vaikka ryhmätunti joogaa tekee hyvää perusterveelle ihmiselle jolla ei ole mitään erityisiä vaivoja, se ei välttämättä ole se paras vaihtoehto esimerkiksi olkapääleikkauksesta toipuvalle tai polvivaivaiselle. Joogaterapia tapahtuukin yksityisohjauksessa tai pienryhmissä. Ei ole harvinaista että täsmälleen sama diagnoosi esiintyy ja oireilee hieman eritavalla jokaisessa ihmisessä. Tämän takia paras apu näihin vaivoihin on yleensä yksilöity harjoitus.

    Joogaterapian on hyvä olla myös säännöllistä: ohjatulla tunnilla voidaan käydä vain muutama asana/harjoitus kerrallaan sillä on tärkeää että nämä pystyy suorittamaan kotonakin “puhtaasti.” Tässä mielessä joogaterapia on hieman muistuttaa fysioterapiaa. Joogasta kun on kyse kuuluu harjoitteisiin myös hengitysharjoitukset ja/tai meditaatiota. Joogaterapioita löytyy useita erilaisia koulukuntia, mm. jotkut raskausajan joogatunnit voidaan laskea kuuluvan joukkoon, kuten myös tuolijoogan tms. Kaiken joogan ja joogaterapian perustana on kuitenkin Patanjalin joogasutrissa mainittu ahimsa, ei-väkivaltaisuuden periaate.

    Joogaterapeuteille ei ole tällä hetkellä yhtenäistä koulutusta (aivan kuin ei ole joogaopettajillakaan) mutta esimerkiksi USAsta ja Iso-Britaniasta löytyvät järjestöt jotka ylläpitävät standardeja, järjestävät koulutuksia tms. Itselle sopivan ohjaajan etsimiseen kannattaa käyttää siis aikaa saadakseen hyvän kuvan heidän taustoistaan ja persoonallisuudestaan. On myös hyvä puhua aina oman lääkärin kanssa jos joogaharjoituksen sopivuus mietityttää. Näin varmistetaan turvallinen ja kaikille mielekäs harjoittelu joka myös tuottaa tuloksia.

    Aiheesta voi lukea lisää alussa mainitsemastani artikkelista englanniksi täältä.

    Tallenna

  • Abhyasa and Vairagya

    Harjoittelu ja irtipäästäminen voivat vaikuttaa varsin ristiriitaisilta termeiltä, ymmärrämmehän usein harjoitteluun kuuluvan myös tulosten odottamisen. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat koko joogasysteemin perustan. Joogatunnilla opettaja kehottaa luopumaan suorittamisen tunteesta, tai vapauttamaan ajatukset jotka eivät auta harjoittelua ja sen sijaan keskittymään kehon kuunteluun. Ajatuksena päässä pyörivien miljoonien ajatusten unohtaminen on kuulostaa hyvältä mutta me kaikki tiedämme että tähän tilaan pääseminen ja yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan on helpommin sanottu kuin tehty. Irtipäästäminen(kin) vaatii siis jatkuvaa harjoittelua.

    Abhyasa ja vairagya (harjoittelu ja irtipäästäminen, kirjaimellisesti “värittömyys”) konsepti on kirjattu Patanajalin joogasutriin luvuissa 1.12 – 1.16. Lyhyesti selitettynä abhyasa tarkoittaa jatkuvaa vaivannäköä jokapäiväisen harjoituksen eteen. Abhyasa korostaa harjoituksen säännöllisyyden tärkeyttä silloinkin (ja juuri silloin!) kun asia ei voisi vähempää kiinnostaa. ”Harjoitus” ei tarkoita vain asanaharjoitusta vaan myös ajatuksiamme ja valintojamme esimerkiksi ruuan, ystävien ja koko elämäntapamme suhteen. Vain jatkuvan ja keskittyneen harjoituksen avulla voimme pyrkiä kohti mielenrauhaa. Patanjali kuvaa tämän mielenrauhan tilana jossa olemme vapaa peloista, pettymyksistä, stressistä ja kaikenlaisesta “elämäntuskasta.”

    Ankara keskittyminen

    Vairagya, irtipäästäminen, puolestaan tarkoittaa kykyämme tarkkailla ja tarkistella asioita jotka aiheuttavat meille mielipahaa ja siten estävät mielenrauhan syntymistä. Irtipäästäminen voi esimerkiksi tarkoittaa sitä että emme tavoittele ja pidä tärkeänä omistaa uusinta puhelinmallia, uusia vaatteita, lomamatkoja tai mitä tahansa tavaraa. Irtipäästäminen liittyy myös “ei materiaalisiin” asioihin: voimme esimerkiksi harjoitella joogaa aktiivisesti koska haluamme oppia asanan joka on mielestämme hieno ja josta haluamme kuvan Instagram-fiidiin koska vasta silloin olemme mielestämme saavuttaneet jotain. Irtipäästämisen konseptia voi soveltaa myös opiskelu- tai työelämään. Kun teemme paljon töitä jonkun asian eteen odotamme myös hyviä tuloksia, palkankorotusta, kiitosta ja kunniaa ja kuvittelemme että nämä asiat lisäävät onnen tunnetta ja elämän laatua. Pahimmassa tapauksessa ajatuksemme voivat kääntyä muotoon ”sitten kun X tapahtuu, kaikki on hyvin”, joka taas estää meitä keskittymään ja arvostamaan tätä hetkeä.

    Jos et ole tyytyväinen siihen mitä sinulla jo on, kuinka kuvittelet olevasi tyytyväinen sitten kun olet saanut kaiken haluamasi?

    Practise
    …joskus sitä kaatuu persuuksilleen. Noin 10 kertaa putkeen.

    On totta kai normaalia että haluamme olla ylpeitä saavutuksistamme ja odotuksista irtipäästäminen voi jopa tuntua hölmöltä. Vairagya ei kuitenkaan tarkoita että minkään ei pitäisi tuntua miltään. Ajatuksen ydin on olla antamatta asioille liikaa merkitystä. Ajatellaan esimerkiksi työprojektia: Olemme raataneet projektin parissa kuukausia, istuen toimistolla myöhään illalla. Projektin myötä emme ole nähneet perhettä tai ystäviä kunnolla pitkään aikaan ja päätä on särkenyt jatkuvasti. Projektin valmistuttua odotamme pomon lähettävän vähintäänkin ison, kiittelevän sähköpostin koko firmalle, ymmärrystä kumppanilta ja ystäviltä poissaoloistamme ja ehkä vielä sitä palkankorotustakin.

    Projektin esityspäivä saapuu mutta kiitosten ja ymmärryksen sijaan saamme lyhyen nyökkäyksen. Ketään ei tunnu kiinnostavan ja kokouksessa siirrytään suoraan eteenpäin. Kumppani kotona toteaa että toivottavasti nyt aikaa piisaa enemmän kotitöihin, lisäten että toista kertaa tällaistä menoa ei sitten hyvällä katsella. Toisin sanoen, todellisuus on hyvin kaukana odotuksistamme, negatiivisella tavalla. Mikä on olomme nyt? Pettynyt? Vihainen? Romahtaako itsetunto ainakin hetkeksi kun projektia ei kiitelläkään? Tuleeko ajatus että olemmeko edes oikealla alalla? Lihottuakin tuli viisi kiloa kun ei ollut aikaa syödä kunnolla. Kaikki menee aina pieleen!

    Näistä ajatuksista on mielenrauha ja tyyneys kaukana. Vairagya siis kehottaa olemaan tarkkana ponnistelujemme motivaation suhteen ja päästämään irti (liian suurista) odotuksista joilla voi olla negatiivinen vaikutus ajatuksiimme. Sen sijaan meidän pitää keskittyä jatkuvaan ja jokapäiväiseen abhyasaan, harjoitteluun, joka johtaa meitä kohti mielenrauhaa ja sisäisen totuuden löytämistä.

    Tämä on tietenkin vaikeaa ja vaatii ponnisteluja. Sen takia joogaharjoitusta kutsutaankin joogaharjoitteluksi.

    Käyttämästäni joogasutra-kirjasta voi lukea lisää suomeksi täältä.

    Onnellisuus ei ole sitä mitä sinulla on, vaan sitä mitä tunnet sydämessäsi.

    Bhujangasana ja aurinko silmissä. Harjoitus kuitenkin tehtiin ilon kautta, joskus se näkyy naamastakin.

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

  • Joogafilosofiaa: Niyamat eli yksilön suhde itseensä

    Joogafilosofiaa: Niyamat eli yksilön suhde itseensä

    Patanjalin Joogasutrissa esitellyn kahdeksanhaaraisen polun (“systeemin”) ensimmäinen askel, yamat, kuvailee kuinka saavuttaa harmoninen ja rauhanomainen asenne ulkomaailman kanssa. Toinen askele näissä kahdeksassa eettisessä neuvossa, niyamat, keskittyy puolestaan suhteeseen oman itsemme kanssa. Niyamoja voi kuvailla eräänlaisiksi mielen, kehon ja aistien treenaamiseksi matkalla kohti korkeampaa tietoisuutta ja täydellistä vapautta.

    Jos tämä kuulostaa hieman liian haastavalta tavoitteelta tähän hetkeen mikään ei kuitenkaan estä pohtimasta niyamoja kevyemmällä tavalla, tutustumalla niiden ideaan ja miettimällä kuinka ne istuvat (tai eivät) omaan elämään tällä hetkellä.

    Saucha

    Saucha viittaa sekä ruumiin ja mielen puhdistukseen ja puhtauteen. Ideana on että tarvitsemme kirkkaan ja selkeän mielen saavuttaaksemme tyyneyden tilan. Tämä tila on välttämätön jos haluamme päästä korkeimman viisauden ja vapauden asteelle. Saucha ei kuitenkaan vaadi että elämme elämäämme steriilisti. Järjestys ja puhtaus auttavat paljon (eli Kon-Marit esiin jossei ole jo!) mutta meidän on pidettävä mielessä myös isommat kokonaisuudet: kenen kanssa vietämme aikaamme, miten vietämme vapaa-aikaamme (ts. baarit vs ulkoilmassa oleskelu) ja luonnollisesti myös millaista ruokaa ja juomaa suuhumme pistämme. Saucha on yksi joogasutrissa mainituista elementeistä jotka selittävät minkä takia monet joogaajat ovat vegaaneja.

    img_20170131_143642.jpg
    Mitäs sinne suuhun tuli taas pistettyä?

    Santosha

    Santosha tarkoittaa tyytyväisyyttä tai onnellisuutta. Sivistyssanakirja määrittelee onnellisuuden sanoilla suotuisuus ja otollisuus. Synonyymeiksi tarjoiltiin seuraavia vaihtoehtoja: onni, autuus, iloisuus, pirteys, tyytyväisyys, mielenrauha, nautinto, ilo, hyvinvointi, elämänilo.

    Joogasutrien mukaan ongelma onnellisuuden saavuttamiseksi on oma egomme ja valitettava tosiasia että ihmisluonto helposti havittelee aina jotain lisää ja/tai jotain muuta: omasta mielestämme parempia asana-harjoituksia, täydellisiä ihmissuhteita, parempaa urakehitystä, enemmän tavaroita ja matkoja… Onnellisuus tulee kuitenkin ymmärtämällä että meillä on jo kaikkea mitä tarvitsemme ja osoittamalla kiitollisuutta sitä kohtaan.

    Tästä asiasta on viime aikoina kirjoitettu niin paljon että ei tästä sen enempää. Santoshan saavuttaminen kun vaatii harjoittelua itsemme ja ajatustemme kanssa ennemminkuin siitä loputtomasti lukemista.

    Tapas

    Tapas on aikojen saatossa käännetty monella eri tavalla mutta suomeksi se selittyy parhaiten sanalla “itsekuri.” Tapas on se prosessi jonka käymme lävitse kun teemme (tai pakotamme itsemme tekemään) jotain joka ei yhtään huvittaisi mutta jonka tiedämme olevan meille hyvästä. Ajatuksena on että itsekuri ja vaivannäkö jota käytämme on eräänlainen sisäinen liekki joka poistaa meistä epäpuhtauksia ja vahvistaa sekä ruumista ja mieltä. Tapas auttaa meitä pääsemään irti epäterveellisistä tavoista ja luomaan uusia, terveellisiä rutiineja.

    Esimerkkinä tapaksen toiminnasta ovat mm. ne salitreenit, aamulenkit ja joogaharjoitukset jotka eivät yhtään huvittaneet mutta joiden jälkeen olo on todella hyvä. Tällaisen suorituksen jälkeen voi myös tehdä mieli syödä terveellisemmin ja siten luoda uusia terveellisiä tapoja.

    img_20170128_175913.jpg
    Näihin lenkkimaastoihin lähtemiseen ei kauheasti itsekuria tarvitse.

    Svadhyaha

    Svadhyaha on itsetutkimusta ja pyrkimystä kasvattamaan tietoisuutta mitä itsemme sisällä tapahtuu. Lopullinen päämäärä on päästä yhteyteen todellisen luontomme kanssa jossa joogasutrien mukaan olemme yhtä kaiken meitä ympäröivän kanssa, puhtaassa totuudessa.

    Useimmille meistä tämä vaikuttaa hieman turhan kunnianhimoiselta pyrkimykseltä mutta Svadhyahan voi helposti aloittaa miettimällä omia toimintatapojaan ja reaktioitaan eri tilanteissa: Mitkä asiat saavat meidät ärtymään ja mikä niissä oikein ärsyttää. Jos esimerkiksi juna pysähtyy raiteille kesken matkan, ärsyynnymme helposti koska tiedämme myöhästyvämme töistä. Mutta minkä takia myöhästyminen ärsyttää meitä? Onko se, koska joku on siellä meitä odottamassa vai mikä? Entä ovatko ruokatottumuksemme sellaiset joihin olemme tyytyväisiä vai haaveilemmeko muuttavamme niissä jotain? Kuinka pääsemme tavoitteeseemme ja onko tämä tavoite sellainen johon päästyämme se tulee pysymään tapana?

    Tämän tyylinen itsetutkistelu on tärkeää suorittaa empaattisesti ja ymmärtäväisesti itseään kohtaan, mutta myös käyttää sen tukena tekstejä jotka tukevat sitä, vaikkapa joogasutria tai muita hengellisiä tekstejä. Näin perspektiivi säilyy ja ymmärrämme paremmin kuin useimmat tuntemukset ja “ihmisyyden haasteet” ovat universaaleja ja tuttuja meille monille, taustasta riippumatta. Tämä myös takaa ettei harjoittamamme svadhyaha pyöri vain oman navan ympärillä. Ajan kanssa tällainen harjoittelu tekee meistä tasapainoisempia, rauhallisempia ja tyytyväisiä, sekä itseämme että muita kohtaan.

    Ishvara Prandihana

    Ishvara Pranadihana viittaa kykyyn hellittää, “päästää irti” ja antautua korkeamman voiman johdatettavaksi (mikä se korkein voima tai energia sitten itse kullekin on.) Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa omasta egosta luopumista (tai ainakin sen yrittämistä) ja omistamalla elämänsä (tai joogaharjoituksensa tms.) korkeammalle taholle. Jo tämän omistautumisen osoittaminen muistuttaa meitä yhteydestämme johonkin isompaan ja on merkki luottamuksesta että tämä voima vie meitä universaalia totuutta kohti.

    Tämä teksti on käännetty alkuperäisestä englanniksi kirjoittamasti versiosta jossa lähdeaineistona on käytetty seuraavia sivustoja ja kirjoja:

    wp-image-935548709jpg.jpeg

    Tallenna

  • Joogafilosofiaa: Yamat eli yksilön suhde ympäristöön

    Joogafilosofiaa: Yamat eli yksilön suhde ympäristöön

    Kirjoitin aiemmin lyhyesti joogan kahdeksasta raajasta kuten Patanjali on ne kirjannut joogasutrissaan. Useat meistä tuntevat ainakin konsepteina pranayaman (hengitysharjoitukset), asanat (fyysisen harjoituksen) ja meditaation. Ensimmäinen raajoista on kuitenkin Yama joka kirjaa rajoituksia ja sosiaalisia käyttäytymisohjeita joita joogin tulisi noudattaa elämässään. Mikä olisikaan parempi aihe tammikuulle?

    Ahimsa

    Väkivallattomuus (”ei-tarkoituksellinen-vahingoittaminen.”) Ahimsa ei tarkoita pelkästään fyysisen väkivallan karttamista vaan väkivaltaa myös ajatusten tasolla, toisiamme ja itseämme kohtaan. Puhutko muille (ja muista) ystävällisesti, entä riittääkö itsellesi myötätuntoa jos et mennytkään työpäivän jälkeen lenkille vaan istuit sen sijaan television eteen? Ahimsa ei kuitenkaan tarkoita että kaikkeen pitäisi suhteutua rakkaudella ja lempeydellä: meillä on kaikilla oikeus puolustaa itseämme jos tällä vältetään suurempi väkivalta.

    Satya

    Totuudellisuus ajatuksissa, sanoissa ja käytöksessä. Satya kuitenkin vaatii meitä ymmärtämään että totuus voi olla suurempi kuin oma näkemyksemme asiasta, ja että mielipiteet eivät ole sama asia kuin totuus. Satya ”toimii” myös ahimsan piirissä joten se ei oikeuta päästämään suustansa loukkauksia, olivat ne kuinka totta tahansa.

    img_0136

    Asteya

    Älä varasta, mitään. Ei tavaroita, toisten aikaa, työideoita, energiaa tai hyvää mieltä. Maksa myös lainasi takaisin.

    Brahmacarya

    Pidättyväisyys, elinvoiman säästäminen. Brahmacaryasta puhutaan usein selibaatin yhteydessä mutta tarkempi merkitys on energian säästäminen. Esimerkiksi erilaiset tunnekuohut vievät paljon energiaa joista seuraa väsymys: Brahmacarya kutsuukin meitä olemaan tunteitemme herroja ja käyttäytymään rauhallisesti ja harkitusti mutta myös pakottamatta ja väkipakolla.

    Aparigraha

    Tämä viittaa kohtuullisuuteen kulutuksessa ja ahneuden välttämättä. Me emme ole mitä omistamme ja kiintymys tavaroihin on tietynlaista orjuutta. Kyseessä on siis tietynlainen Kon Mari-ajatus: meidän pitää pystyä luopumaan siitä mitä emme tarvitse. Aparigraha viittaa myös käyttäytymismalleihin ja ajatuksiin. Olemme kaikki kyvykkäitä haastamaan vanhat ajatuksemme ja tapamme: Voimme vaikka vaihtaa äänestämäämme puoluetta jos parempi ehdokas löytyy toisesta puolueesta, tai sanomaan ”ei” tilanteissa joissa tähän asti olemme sanoneet aina ”kyllä.”

    Yamoista voisi kirjoittaa loputtomiin mutta herättikö tämä lyhyt esittely ajatuksia ja/tai kysymyksiä?

    Finland in December

    Tallenna