In all honestly up until few years ago I did not realise playing music in yoga classes was something that a) happens and b) is a preference for some. Now, I don’t mind either way. I sometimes practise at home with music on the background, and I have been to great yoga classes accompanied with well thought through music (think drum’n’base during a strong Jivamukti class at 7 am – it does wake you up!) For now I however choose not to use music in my classes and here is why:
It’s a distraction. I find it easier to guide thoughts internally and focus on listening my body when the main sound I can hear is my own breath.
There is already so much noise in this world and in our lives. Maybe this is a Finnish thing (we like our silence A LOT) but I really crave quiet time and want to offer that to the people who come to practise with me.
Curating soundtracks sounds like too much work. If I was to play music I’d like it to reflect the stages of the class: pranayama, creation of heat, peak pose… whatever the order of the day is. Which cannot always be dictaded in advance. And then what? Call me perfectionist, this just shows I DO take my music very (too?) seriously.
Music is a very emotive matter and you never know what memories a melody can bring up in people. The last thing you want is to play a tune that reminds somebody of their horrible break up or some other bad memory…
Over to you: music or no music during yoga class. What’s your preference and why?
A really grainy picture but it is the better one I have of ustrasana/camel pose // Suttunen kuva mutta tässä kameli-asanan (?) linjaukset on paremmassa kunnossa kun siinä priimakuvassa.
Vielä muutama vuosi sitten en ajatellut että musiikki voisi olla joillekin tärkeä osa joogatuntia. Itseäni musiikki ei varsinaisesti haittaa (yleensä) ja kotona voi hyvinkin soida jotain taustalla harjoitellessani. Olen myös ollut tunneilla joissa musiikki on palvellut harjoitusta loistavasti: Drum’n’base kello seitsemältä aamulla voimakkaan Jivamukti-harjoituksen taustalla kyllä herättää päivään siinä missä pari kuppia kahviakin. Alla kuitenkin syitä miksi en tällä hetkellä soita musiikkia omilla tunneillani:
Se häiritsee keskittymistä. On helpompi hiljentyä ja keskittyä oman kehon tuntemuksiin kun isoin ääni salissa lähtee (ohjaajan lisäksi) omasta hengityksestä.
Elämä on jo muutenkin ääntä täynnä. Yleensä joka paikassa (jopa täällä maalla) on kaikenlaista taustamelua ihan tarpeeksi. Itse kaipaan usein hiljaisuutta ja haluan myös tarjota mahdollisimman hiljaisen ympäristön heille jotka tulevat harjoittelemaan kanssani.
Hyvän soundtrackin (puhumattakaan useamman) tekemiseen menisi varmaan hirveästi aikaa. Jos soittaisin musiikkia pitäisi sen sopia tempoltaan ja tunnelmaltaan tunnin eri osiin: Pranayama, lämmittely, pääasana… mitä sitten tunnilla tapahtuukaan. Jota ei voi aina etukäteen suunnitella. Ja mitäs sen musiikin kanssa sitten tekisi? Kuulostaa ehkä hieman täydellisyyden tavoittelulta mutta musiikki on vakava(hko) asia.
Musiikki on todella henkilökohtaista. Ikinä ei tiedä mitä assosioita ihmisille tulee mistäkin biisistä. Olisi kurjaa jos jostain kappaleesta tulisi jollekin mieleen ero tai joku muu ikävä muisto.
Mitäs mieltä te olette: musiikkia joogan taustalla vai ei?
Music during yoga class is a bit like wall stickers: Not everybody’s cup of tea. (I am still on the fence re: stickers. And did Mark Twain REALLY say those words in that order?) // Musiikki joogatunnilla on vähän kuin seinäkoristetarrat: kaikki ei tykkää. Itse en ole vielä päättänyt mitä mieltä olen tarroista, lähinnä tässä mietityttää että sanoiko Mark Twain todellakin juuri nuo sanat juuri tuossa järjestyksessä.
Joogamatto ei ole mikään edellytys joogan harrastamiseen mutta se voi auttaa rauhallisen tilan luomisessa ja lisätä asana-harjoituksen mukavuutta.
Mattoja on tarjolla joka lähtöön ja niiden hinnat vaihtelevat suuresti. Tässä jutussa käyn lävitse mattoja joita olen itse käyttänyt. Mattojen ominaisuuksia arvioidessa on tärkeää ottaa huomioon niiden pito (tai liukkaus), kestävyys, paino, pehmeys ja luontoystävällisyys. Kaikki mattoni ovat olleen noin 185 x 61 cm kokoisia mutta markkinoilla on myös pidempiä ja leveämpiä mattoja.
Perusmatto
Perusmatto on yleensä se hyllyn halvin. Perusmatoilla on suurinpiirtein samanlaisen koostumus: Ne on tehty PVCstä (tai hieman kevyemmästä EVA-materiaalista), ne ovat 2-5 millimetriä paksuja ja niissä on usein vaahtomuovinen, neliömäinen pintarakenne. Perusmatto on sopiva ostos jos olet aloittamassa joogaharrastusta etkä ole varma kuinka paljon haluat siihen panostaa. Perusmatot tarjoavat yleensä melko hyvän pehmeyden (tärkeää jos esim. polvet kipeytyvät helposti) ja ne on helppo puhdistaa sillä sekä PVC ja EVA ovat vettä kestäviä materiaaleja. Perusmatot eivät tosin aina kestä kulutusta kovin hyvin ja niistä voi helposti lähteä pieniä palasia irti toistuvien kantapääkäännösten tai painaumien seurauksena. Perusmatto voi olla myös liukas, varsinkin jos sille pääsee hikeä.
Vihreä matto on Lidlstä, maksoi varmaan 4 euroa ja on ihan ok vaikka siihen on tullutkin muutama pinttynyt tahra. Sininen matto on mistä lie ja hieman painavampi kuin vihreä matto.
Perusmaton hinnat ovat yleensä 10-30 euron kieppeillä, riippuen mistä sen ostaa ja onko siinä tunnetun merkin logo. Kuningaskuluttaja vertasi näitä mattoja vuonna 2015 ilmestyneessä artikkelissa joka on myös mielenkiintoista luettavaa. Perusmatto on kelpo osto ensimmäiseksi joogamatoksi. Jos mielessä on kuitenkin uuden maton osto, minulla on ollut käytössä näitä mattoja:
Drop of Mindfulness
DoM on ruotsalainen merkki joka myy ainakin joogaan sopivia vaatteita ja mattoja. Tällä hetkellä heidän nettisaittinsa on työn alla joten en tiedä onko 4-5 vuotta sitten ostamani DoM mattoni vielä valikoimissa. Matto on edelleen erittäin hyvässä kunnossa, se on hieman ohuempi kuin monet muut matot mutta siinä on erittäin hyvä, “tahmea” pito. Painoltaan se on noin kaksi kiloa. Muistelisin myös että matto on tehty luonnokumista ja olisi näin ollen ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Tämä ja maton hinta on parempi kuitenkin tarkistaa kun DoMin saitti taas aukeaa.
MandukaEKO
Mandukalla on jo melkein kulttimaine joogaajien kesken ja heidän valikoimissaan löytyy monenlaisia mattoja joilla joistakin on elinikäinen takuu. Oma Mandukani on EKO-mallistosta, se on 5mm paksu ja erittäin tukeva (lue painava, ei todellakaan mitään käsimatkakamaa.) Hyvää tässä on se, että polvia varten ei tarvitse erillistä pehmykettä ja matosta ei tule edes kovassa tuulessa lentävää. MandukaEKOni on kuitenkin hieman luistava varsinkin hikisisä oloissa ja varsinkin inversioissa tai käsivarsilla tasapainoillessa tama ei ole se ideaali tila. Matto on kuitenkin hyvä ja ekologinen vaihtoehto sillä se on valmistettu luonnonkumista jätteettömällä valmistusprosesilla.
Sininen matto alla on MandukaEKO, vihreä matto JadeVoyager matkamatto ja violetti JadeHarmony.
JadeYoga matot
JadeVoyager matto on uusin ostokseni. Olin hakenut matkamattoa jo jonkin aikaa ja JadeVoyager tarttui käteen viime viikon MindBodySpirit-festareilta, Matto on todella ohut eli se ei tarjoa mitään pehmikettä mutta siinä on todella tarttuva ja tahmea pinta, sen voi taitella kokoon (rullaamisen sijasta) ja se painaa puoli kiloa. Täydellinen käsimatkatavaravaruste siis, ja kotiloissa tätä mattoa voi käyttää toisen pällä jos siihen on tarve. Äidilleni ostin JadeHarmony maton, hän kun oli toivonut ekomattoa vanhan perusmattonsa tilalle: Hyvää joulua siis! JadeHarmony vaikuttaa olevan samaa paksuusluokkaa kuin MandukaEKo, mutta pehmemmällä ja tarttuvammalla pinnalla (Mandukan pinta vähän “kiiltää.”) Molemmat Jade-matot on myös tehty luonnonkumista, tosin ne on työstetytty kuin Mandukan matot joka voi myös selittää erilaisen pintarakenteen. Jade-matot ovat siis myös ympäristöystävällisiä ja yritys istuttaa puun jokaista myytyä mattoa kohti.
Vasemmalta oikealle: JadeHarmony, JadeVoyager, MandukaEKO, DoM ja perusmatto.
Manduka ja JadeMats pyörivät samoissa hinnoissa, alkaen 40 eurosta (matkamatot) noin 92 euroon asti. Kyproksella asuville tiedoksi että Simply Green-kauppa myy kumpaankin merkkia ja koodilla MBS16 tilauksille saa marraskuun ajan ilmaisen kuljetuksen Kyprokselle.
Mitä muita mattoja teillä on käytössä (tai ette käytä enää ikinä)?
To practise yoga, you really do not need anything else but the willingness to be present in the now and the yoga mat as we know it is a rather new Western invention. However it can bring a new aspect to the practise by creating a space for your meditation and adding cushioning and stability for the asana.
These days there is a wide range of mats available, and the price range can be big. Therefore I decided to write about the mats I have used in my practise so far. The things I took into consideration are their grip (or slippiness), general durability, weight (important to those who travel or carry the mats with them a lot), cushioning and eco-friendliness. All my mats have measured more or less 185 x 61 centimetres although there are longer and wider mats available too.
The Basic Mat
What I call the Basic Mat is the mat that is the usually the cheapest one you can find. They all have more or less the same specs: Made of PVC (sometimes EVA, which is a lighter material), 2-5 millimetres thick and usually having a foamy ”grid” type of surface. You might want to buy the basic mat if you are new to yoga and not sure yet how much you can to commit to it. On the plus side these type of mats usually offer reasonable cushioning (if you have sore knees for example, go for a thicker mat) and they are easy to clean as both PVC and EVA are waterproof materials. At the same time they not the most durable ones, and tend to start shedding small pieces of plastic with the friction/elements the more you use them. They can also get slippy quite easily, especially if go to sweaty classes.
The Basic Mat. You see what I mean with the “grid”? The green one is from Lidl, the blue one I do not know. I call it the generic mat.
The price of the basic mat ranges usually from 10 to 30 euros, depending where you buy it and if it has some kind of brand label attached to it. I do not diss the basic mat as it will get you started just fine. If and when you have decided to commit to yoga more, here are some other mats I have used:
Drop of Mindfulness
DoM is a Swedish brand that making active wear suitable for yoga and also yoga mats. Unfortunately at the time of writing this text their website is under construction for Winter 2016 so I cannot tell if they still stock the mat I bought 4-5 years ago. This mat has however served me very well; it felt very grippy and sticky straight from the start and has kept these qualities to this day. The mat is on the thinner side (I’d guess 2-3 millimetres) so extra cushioning is sometimes needed for knees. The weight is reasonable at around 2 kilos. I recall reading that the mat is made of natural rubber but this needs to be confirmed once the website is out again, together with the retail price.
“My Drop of Mindfulness mat. MINE!”
MandukaEKO
Manduka has a great reputation among yogis and they have several types of mats to choose from. I have the MandukaEKO (5 mm thick) which is extremely sturdy. When I stepped onto this mat after having used the DoP for years the difference was big: I need no extra cushioning needed for this mat and it does not fly away in the wind either (yes this can be an issue when teaching outside, hehe.) I have two cons for this mat though: It is heavy (over 3kg) so even if you travel with a proper suitcase, it does take a lot from the luggage allowance and it is definitely not a hand luggage item. The other thing is that it can get a little slippery, especially in sweaty conditions. The Manduka website says that this means the mat is not ”broken into” properly but I did not notice this in the beginning so not sure where the reason for this is. Nevertheless, this is a good mat and ecological choice as it is made of natural rubber with a zero waste manufacturing process. It is also 99% latex free.
The MandukaEKO is the blue one at the bottom, notice the different texture. The purple one is the JadeHarmony and the green is JadeVoyager. The yoga blocks are just blocks although I could say few things about those too… Maybe later.
Jade Yoga Mats
JadeVoyager is my latest mat. I bought it from the MindBodySpirit festival in Nicosia last weekend. I’d been looking for a travel mat for myself for ages (airline luggage restrictions again!) Also my mum had sent me a photo of an ecomat she had seen in a magazine with the comment ”they don’t tell where I can buy one!” When I bumped into the lovely ladies from the Simply Green shop in Athens and saw the JadeYoga mats it they had it was a no brainer. I got the JadeVoyager for myself: you can fold it (rather than roll, although this is preferable for maintenance) and it weights just over half a kilo. With this weight it obviously has got no cushioning but it can definitely keep your practise going on when traveling. Orm you can use it over another, less grippy mat. For my Mum I got the JadeHarmony (Merry Christmas Mum, thanks for the gift tip!) which is about the same thickness than the MandukaEko. From the first touch it feels a bit softer and a lot more stickier. This can also be due to the open cell natural rubber JadeMats use (Manduka uses closed cell natural rubber) which translates as more grip, these ones will be put to test to find out more! The JadeYoga company also has a very eco-concious production cycle and they plant a tree (over one million so far!) for every mat sold.
From left to right: JadeHarmony, JadeVoyager,MandukaEko (mine is dark blue, you see the bottom side), Drop of Mindfulness and a Basic Mat in Blue.
When talking to fellow yogis and reading reviews the JadeMats are always rated on the top with Manduka ones. They both have very similar retail prices ranging from 40 (the travel mat) to 92 (the pro and extra long mats) euros so ultimately it is up to personal preference between these two.
Now, over to you: What is your favourite yoga mat?
In few pictures and words things that happen when planning and preparing for a yoga class.
Muutama sana ja kuva siitä, mitä tapahtuu ennen joogatuntia.
I wash the yoga mats used. I use very mild soap (Ecover or similar) diluted in a lot of water. Otherwise you can end up with a slippery mat which we do not want (cue literal faceplant.) After the wash and rinse with plenty of water I spray the mats with a mix of tea tree oil (antibacterial) and lavender oil (calming), again diluted in a lot of water, and leave them out to dry.
Mattopesu! Pesen matot hyvin miedolla luontoystävällisellä saippualla (en kuitenkaan mäntysuovalla) ja runsaalla vedellä. Mattoihin jää helposti saippuanjäämiä jotka tekevät niistä liukkaita ja se ei ole tietenkään hyvä asia. Kun olen huudellut matot runsaalla vedellä suihkutan niihin vielä teepuu- ja laventeliöljysekoitusta, taas runsaalla vedellä jatkettuna. Teepuu on antibakteriaalinen ja laventeli rauhoittaa. Epäilyistäni huolimatta nämä kaksi öljyä myös sopivat yhteen hajuiltansa.
Continous learning. It is often said yoga is 1% theory and 99% practise but I do love magazines and to learn what is out there and how other people are doing it. From these ones I picked up some good modifications for some of the regular poses I use that I put to practise in yesterday’s class. The Yoga Magazine had also some adds for UK based websites that sell yoga clothes made from sustainable materials, such as recycled polyester and bamboo. I pinned some of my favourites on my Pinterest account as I really do not need to buy anything at this moment.
Jatkuva koulutus. Usein kuulee että jooga on 1% teoriaa ja 99% käytäntöä. Rakastan kuitenkin lehtien lukemista (ne kirjat onkin sitten vaikeampi asia) ja näistä lehdistä sain hyviä vinkkejä kuinka muuntaa tiettyjä asanoita joita käytän melkein joka tunnilla. Pistin nämä opit heti käyttöön eilisaamun joogassa. Yoga Magazinessä oli myös mainoksia Englantilaisista nettikaupoista joissa myydään ekologisista materiaaleista, kuten kierretystä polyesterista ja bamboosta, valmistettuja jooga- ja vapaa-ajan vaatteita. Koska en tarvitse tällä hetkellä kuitenkaan yhtä ainutta vaatekappaletta, tyydyin tallentamaan suosikkejani pinterest-tililleni.
Setting up the class. This is Cyprus and 9 am is not exactly the same 9 am as it is in the Northern Europe. Which is just as well as I always have time to prepare the mats and blocks so all people have to do is to show up and start clearing the mind.
Matot ja blokit paikoilleen. Saarella aamu-yhdeksän ei ole ihan sama käsite kuin Pohjois-Euroopassa joten järjestelyihin ja kuulumisten vaihtoon on aina aikaa. Kaikkialla.
Ystäväni kysyi minulta lisää linkkejä artikkeleihin jossa keskustellaan joogan hyödyistä, sekä niistä päänsisäisitä että fyysisitä. Kokosin eilen kasan englanninkielisiä linkkejä postaukseen. En suoraan sanoen uskonut löytäväni kovinkaan paljon suomenkielistä materiaalia jota en olisi jo käynyt lävitse mutta löytyihän niitä. Löytyi tosin paljon muutakin hämärää joogaan liittyvää mutta keskitytään nyt näihin tieteellisempiin linkkeihin.
Liinanblogissa on pari hyvää kirjoitusta joogan ja terveyden yhteyksistä, joissa kummassakin on lopussa viitteet lähdeaineistoon. Jutut löytyvät täältä ja täältä.
Yleisesti joogan fyysistä eduista voi lukea tästä. On syytä mainita että joogan vaikutusta fyysisen kunnon parantamiseen tutkivissa kokeissa on voitu käyttää joogan eri tyylejä, jonka takia tulokset liittyen varsinkin kunnon kohoamiseen ovat vaihtelevia. Uskon että on kuitenkin helppo ymmärtää että kahden tunnin ashtanga-harjoitus voi nostaa sykettä aika reippaasti. Ja jos et, tee tämä ja kerro miltä tuntui.
Mikä sitten on rasittavaa joogaa? Tämä artikkeli Kauneus ja Terveys-lehden sivuilta vastaa! Itse en ole käynyt Sivanda-joogassa, kaikki muut mainitut muodot ovat tuttuja.
When New York Times in January 2012 published an extract of William J. Broad’s upcoming book, titleing it ”How Yoga Can Wreck Your Body” it caused a big stir in the US. Although yoga injuries have always been around, until then they had remained unknown for the wider public yoga who associated practising yoga as something that heals and cures, not the opposite. The yoga community wrote several answers, most poking holes to Broad’s article and in defense of ”safety of yoga.”
Fast forward to 2016, yoga continues to grow and the discussion about the potential risks of the physical aspects of yoga has also evolved. Whilst Instagram would like us to believe that asana practise is very much about throwing shapes (and adding the odd sutra, or sutra-sounding, wisdom to go with it), there is also a growing awareness that in yoga one size might not fit all: We all come to yoga from different places, with different body types and abilities which need to be respected. Even more, the physical asana practise is just one of the eight limbs of yoga, and not the end on itself.
I have experienced myself what can happen when you take the mindfulnes out of yoga and get carried away with what seems like the fancy stuff. Having been taught how to do a headstand not in a particularly correct way in a very general open-class I continued to practise it more than needed and not with sufficient warm ups and preparations. As a result I now have a multilevel degenerative disk disease (discovered via a trip A&E, X-rays, neurological investigations including electric shocks and an MRI) in my cervical spine (i.e. the neck.) Now the only headstand I can do is with having blocks under my shoulders so there is absolutely no pressure on the top of my head or my neck. It’s ok and I take full responsibility for my state: After all, many yoga injuries do not occur on the spot but rather as a result of practising with an incorrect aligment for some time, even years.
My degenerated discs are somewhere here, between the C3 and C7. Photo by Heidi Marttinen.
The consensus these days is that whilst yoga-as-asana practise is not inherently any more dangerous or risky than any other physical activity, it is still exactly that: A physical activity. Just as you can roll over your ankle whilst washing up the dishes, you can roll over your ankle when on a yoga mat, and just like running with bad shoes can give you trouble after some time, so can doing an asana and not paying attention to how it is supposed to work with your anatomy. To practise safely it is important that we look out for a class and a teacher that we feel comfortable with and that suits our abilities. Most importantly, we must have the wisdom to back off from poses that we are unsure of, have patience with our practise and ask questions from your teacher.
A good link to read a bit more on the topic can be found in YogaJournal. I hope this text did not put off anybody from doing yoga as that was certainly not the intention. I do however feel this is a topic worthwhile acknowledging and having a think about. Practise safely and with a curious mind!
New York Time julkaisi tammikuussa 2012 luvun William J. Broadin seuraavassa kuussa julkaistavasta kirjasta otsikolla ”How Yoga Can Wreck Your Body” (Tämän voisi vaikka kääntää “Kuinka jooga pilaa kehosi”.) Artikkeli aiheutti kovan keskustelun varsinkin USAssa. Vaikka joogan aiheuttamat fyysiset vauriota on aina tapahtunut, suuri yleisö oli kuitenkin niistä tietämätön. Joogan harjoittaminen yhdistettiin vahvasti parantumiseen ja hyvinvointiin, ei vahingoittumiseen. Joogayhteisö vastasikin Broadin artikkeliin sankoin joukoin, lähinnä puolustaen joogan asemaa turvallisena harjoituksena.
Tähän päivään edetessämme joogan suosio on jatkanut kasvamistaan, mutta tietoisuus fyysisen harjoituksen mahdollisista riskeistä on myös laajentunut. Pikainen katsaus Instagramiin saa meidät helposti uskomaan asanan tarkoittavan lähinnä akrobaattisista asentoja joista suurin osa suoritetaan ylösalaisin ja joihin liitetään henkiseltä kuulostava sitaatti perään. Samaan aikaan käydään kuitenkin keskustelua kuinka ei ole vain yhtä ainoaa joogaa joka sopii kaikille yhtä hyvin: Me tulemme kaikki kuitenkin eri taustoista ja meillä on kaikilla erilaiset vartalot ja kyvyt joita on tärkeä kunnioittaa. Asana-harjoitus on myös vain yksi osa joogan kahdeksasta haarasta eikä siihen edes itsessään kuulu mitään “lopputulosta” johon tähdätä.
Olen myös itse oppinut kantapään kautta miten voi käydä jos fyysistä joogaa harjoittaa ajatukset harhaillen ja tekniikkaan keskittymättä. Minulla opetettiin päälläseisonnan tekniikka surffitunnin jälkeisellä kaikille tasoille avoimella joogatunnilla. Siitä innostuneena harjoitin sirsana- eli päälläseisonta-asanaa usein, myös ilman ehdottomasti tarpeellista lämmittelyä ja valmistavia asanoita. Tämän ”harjoittelun” tuloksena oli hitaasti alkanut mutta päivien sisällä täysin lamaannuttaneeksi vetänyt kipu joka ensiapuaseman, röntgenkuvien, neurologisten tutkimusten (ne sähköiskut…) ja magneettikuvauksen jälkeen paljastui niskan alueella olevaksi välilevyn rappeutumaksi. Nykyään minulle ainoa mahdollinen tapa suorittaa päälläseisontaa on pistää kolme joogablokkia kummallekin puolia hartioita niin, että päälakeni ei edes kosketa lattiaa. Kivut pysyvät hyvin poissa kunhan en tee ”vääriä” liikkeitä. Haluan painottaa että otan täyden vastuun omasta ajattelemattomasta harjoittelusta. Totuus on kuitenkin että monet joogavaurioista tapahtuvat pitkällä aikavälillä tapahtuvan harjoittelun seurauksena, ei yhden kerran tuloksena. Tämä tarkoittaa myös siis monia mahdollisuuksia tarkistaa että harjoitukset tehdään omalle vartalolle sopivassa linjauksessa, turvallisesti.
Tässä taas harjoitellaan olkapääleikkauksen jäljiltä, liikkuvuus oli vasemmassa kädessä todella huono melkein vuoden ajan. Jooga auttoi parantumisprosessissa fysioterapian lisäksi. Asanan nimi on kolmejalkainen alaspäin katsova koira, oikeassa asennossa molempien käsien pitäisi olla siis samassa linjassa edessä.
Tänä päivänä ollaankin laajasti sitä mieltä että asana-harjoitus ei itsessään yhtään sen vaarallisempaa kuin moni muukaan liikunta ja urheilu. Joogaaminen on kuitenkin liikuntaa jonka vuoksi sitä ei kuitenkaan pidä pitää itsessään riskittömänä. Turvallisen harjoittelun perustana onkin löytää itsellensä sopiva ja mukavalta tuntuva tunti ja opettaja joka osaa kiinnittää joogaajiin huomiota myös yksilöinä. Ehkäpä tärkeintä on kuitenkin tuntea itsemme ja omat rajamme: jos asana ei tunnu hyvältä on tärkeää uskoa omaa tuntemustaan ja olla tekemättä sitä, tai kysyä tunnin vetäjältä millaisia muunnoksia asanasta on tarjolla juuri sinulle. Jooga ei ole laji jossa pitää puskea harjoituksen lävitse hampaat irvessä tai pelokkaana.
Helsingin Sanomat kirjoitti joogassa tapahtuneista loukkantumisista hyvän artikkelin muutama vuosi taaksepäin, se löytyy täältä. Hyvä lyhyt englanninkielinen artikkeli aiheesta on taas täällä. Toivon että tämä teksti ei estä ihmisiä nauttimasta joogatunneistaan tai herätä turhaa pelkoa sillä se ei tietenkään ole tarkoitus. Koen asiasta kirjoittamisen kuitenkin tärkeäksi ja ajattelemisen arvoiseksi: Turvallinen ja kärsivällinen harjoittelu tuo joogasta ne parhaat puolet esille!
A chill image of the East Med to relax to // Rentouttava kuva kotinurkilta.
