On The Same Time Zone

Tag: Joogafilosofia

  • 7 X Lukemani Joogakirja

    7 X Lukemani Joogakirja

    Ystäväni kysyi eilen vinkkejä hyviin joogakirjoihin joten päätin uudelleen julkaista puolitoista vuotta sitten julkaisemani postauksen aiheesta, mikään kuin ei ole muuttunut.

    Joogakirjallisuus ei ole mikään uusi asia. Ensimmäinen koottu teksti joogasta kirjallisessa muodossa, Patanjalin joogasutrat, on koottu noin vuoden 400 jKr aikoihin (ajasta ei ole varmaa tietoa ja sen takia päivänmäärissä voi näkyä eroja.) Bhagavad Gita, toinen teksti jossa viitataan joogaan, epäillään taas olevan ajalta ennen ajanlaskun alkua.

    Tässä tekstissä tuon esille kirjoja joista on ollut minulle hyötyä joogaopiskelussani. Osaa kirjoista tutkin melkein joka päivä esimerkiksi tunteja suunnitellessa, osan olen lukenut vain kerran, mutta kaikista olen saanut jotain irti. Lista ei olen kovinkaan raflaava jo joogakirjallisuuteen tutustuneille, ja kaikki alla olevat kirjat löytyvät esim. Amazonin eniten myytyjen joogakirjojen listalta. Koska alan kirjoja on kuitenkin nykyään valtavasti voi tästä listasta olla iloa jollekin.

    Moni ihminen saa ensikosketuksensa joogaa fyysisen asana-harjoituksen kautta. Suosittelen kaikille joogasta kiinnostuneille myös tutustumista joogaan muihin osiin asanoiden lisäksi. Hyvä paikka aloittaa on tutustua Patanjalin joogasutriin (”virallisesti” suomeksi käytetään ilmeisesti muotoa Patanjalin jooga-ajatelmat.) Tiivistetysti teos kertoo mitä jooga on, 196 sutran (tai ajatelman) muodossa. Ajatelmat on jaettu neljään eri jaksoon, padaan. Teoksesta on olemassa suoria käännöksiä englanniksi mutta helpompi lähtökohta on lukea teos jossa käännöksen lisäksi on kirjoittajan kommentit ja analyysit sutrista. Näitä tekstikirjoja on olemassa myös useita, omani on Reverend Jaganath Carreran ”Inside The Yoga Sutras” joka aukeni minusta suht’helposti vaikka se ei kovin kevyttä lukemista ole. Joogaliiton ja Adlibriksen pikainen googlailu kertoo sutria tulkanneen ja tutkineen suomeksi ainakin Elvi Saari,Tuomo Suntola ja Uuno Pore. Itse en ole näihin ehtinyt vielä tutustumaan.

    Useat joogakirjat tuovat esille joogan eri puolia filosofiasta, hengitysharjoituksista ja meditaatiosta aina asanaharjoituksiin. Yksi maineikkaimmista teoksista on B.S.K. Iyengarin ”Light on Yoga – The Definite Guide to Yoga Practise.” Itselleni parasta antia kirjassa ovat vanhat mustavalkoiset valokuvat eri asanoista. Kuvien lisäksi kirjassa on seikkaperäiset selostukset kuinka asanoihin päästään. Pinnallisesti pidän myös siitä on että kirja on mielestäni todella kaunis päältäpäin mutta paperikantiseksi kirjaksi se on todella painava ja siksi ei parasta matkaluettavaa (kokeiltu on ja kirja on kulmistansa sen näköinen…)

    Donna Farhin ”Yoga Mind, Body & Spirit – A Return to Wholeness” on myös kattava mutta ei itselleni tyylillisesti ehkä se mieluisin luettava. Kirjassa on todella selkeät kuvat joissa käytetään paljon eri proppeja, tästä pidin paljon. Omistamassani versiossa on laajat marginaalit joihin voi kirjoittaa omia havaintojaan. Donna Farhin kirjoja on myös suomennettu, en tosin ole varma onko juuri tämä teos.

    Suosikkikirjani tästä joukosta on T.K.V. Desikacharin ”The Heart of Yoga – Developing a Personal Practise.” Kirja on erittäin helppolukuinen ja osa kirjasta on haastattelumuodossa. Teos kattaa edellisen kirjan tavoin niin fyysiset kuin hengitysharjoitukset sekä meditaation. Kokonainen kappale kirjassa on myös omistettu Patanjalin jooga-ajatuksien käännökselle ja tulkinnalle. Tätä kirjaa oli helppo lukea esimerkiksi lentokoneessa.

    On myös useita kirjoja jotka keskittyvät lähinnä anatomiaan. Tässä joukoissa yksi suosituimmista tuntuu olevan Leslie Kaminoffin ja Amy Matthewsin ”Yoga Anatomy.” Löysin tämän AdLibriksestäkin ja mietin useammankin tovin mistä lähtien anatoomia on suomeksi kirjoitettu kahdella oolla. Jossain vaiheessa tajusin että kyseessä on eestin kielinen käännös kirjasta (Jooganatoomia), suomalaista versiota en löytänyt. Tässä kirjassa on selkeä kuvitus mitä tapahtuu kehossa ”pinnan alla”  ja jokaisen asanan kohdalla kerrotaan selkeästi mitä sen aikana tapahtuu nivelissä ja lihaksissa, ja kuinka hengitys toimii asennossa. Tätä kirjaa selailen/luen useamman kerran viikossa kun haluan tarkistaa jonkin yksityiskohdan asanasta jonka haluan sisällyttää seuraavaan joogasarjaan tms.

    Omistan myös Dr Ray Longin kaksi kirjaa, ”The Key Muscles of Yoga” ja ”The Key Poses of Yoga.” Myönnettäköön että minua viehätti varsinkin kirjan isot kuvat (koska iso kuva = helppous?) ja selkeitä kirjat ovatkin. Kirjoja on helppo katsoa myös harjoituksen aikana toisin kuin edellä mainittuja jotka ovat enemmänkin ”istu alas ja lue muistiinpanojen kanssa” tyylisiä.

    Mitä joogakirjoja sinä suosittelisit?

  • Vetoaako jooga vain tietyntyyppisiin ihmisiin ja kuuluko se vain etuoikeutetuille?

    Vetoaako jooga vain tietyntyyppisiin ihmisiin ja kuuluko se vain etuoikeutetuille?

    Muutama viikko sitten osallistuin seminaariin jossa keskusteltiin joogan monimuotoisuudesta – tai sen puutteesta. Keskustelun lähtökohtana oli usein eteen tuleva käsitys siitä, että joogaa harrastavat tietynlaiset ihmiset jotka usein kuvitellaan valkoihoisiksi, hoikiksi, notkeiksi nuorehkoiksi naisiksi joilla ei ole (ainakaan selkeästi nähtävissä olevia) vakavia terveydellisiä haasteita. Keskustelun panelistit ja yleisö pohtivat mistä tämä oletus johtuu, onko se edes totta ja kuinka vallalla olevia luuloja voi haastaa ja siten tuoda joogaa lähemmäksi erilaisia kohderyhmiä?

    From left to right: Jonathan Sattin, Dana Falsetti, Corrie Ananda Preece, Isa-Welly Locoh-Donou and Frederique Sardais

    Meillä kaikilla on tietenkin erilaisia kokemuksia, ja itse olen nähnyt Suomessa (tai no, Tampereella ainakin) joogastudioilla hyvinkin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, vaikka naisia kieltämättä on melkein joka tunnilla enemmistö. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava että kaikilla joogastudioilla on omanlainen henkensä ja tyylinsä, jotka taas helposti vaikuttavat siihen millaisia ihmisiä asiakkaiksi valikoituu – tai jää valikoitumatta. Joogan kokeilu voi kiinnostaa mutta jos itsellä on olo että ei jotenkin sovellu tietyn paikan asiakkaaksi ja muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla, kiinnostus ei ehkä koskaan johda tunnille menoon tai muuhunkaan joogaan tutustumiseen.

    Alla on osa paneelikeskustelussa esille tulleista syistä siihen miksi joogatunnille meneminen voi tuntua vieraalta tai vaikealta:

    • Tunne siitä, että tunneilla on pelkästään naisia ja kaikki joogaopettajatkin ovat naisia.
    • Tunne siitä, että joogatunnilla käy vain hoikkia ja normaalivartaloisia ihmisiä joilla ei ole koskaan ollutkaan minkäänlaisia terveydellisiä haasteita, joko henkisiä tai fyysisiä.
    • Tunne siitä, että on liian vanha/kankea/huonokuntoinen joogaamaan.
    • Tunne siitä, että jooga ei ole kulttuurillisista ja/tai uskonnollisista syistä itselle sopiva harrastus.
    • Hinta, aikataulut ja etäisyys: Joogatunnin hinta voi olla liian kallis tai joogatunteja ei ole itselle sopivaan aikaan tai sopivan matkan päässä. Jos sopivan hintaisia tunteja olisikin tarjolla, ne voivat olla esimerkiksi keskellä päivää jolloin ollaan töissä

    Mistä yllä olevat käsitykset sitten johtuvat? Koska monilla joogasaleilla käy ihmisiä laidasta laitaan, onko yllämainittujen syiden takana se, että joogasta kirjoitettaessa (tai joogatuotteita mainostaessa) kuvituksena käytetään usein saman ihmistyypin edustajia? Onko tämä tietoinen valinta studioiden ja mainostajien puolelta, vai onko kyseessä tiedostamaton ennakkoasenne jonka johdosta uudenlaisia kohderyhmiä ei edes osata kaivata saatikka hakea? On yksi asia sanoa kuinka jooga sopii kaikille ja kuinka kaikki ovat tunnille tervetulleita mutta aivan toinen toteuttaa nämä käytännössä. Mitä jos jollekin kaikesta huolimatta tulee tunne, että ei syystä tai toisesta vain kuulu joukkoon tai että joogaohjaajalla ei ole taitoja modifioida asanoita jollain tavoin liikuntarajoitteiselle, oli kyseessä sitten vakava ylipaino tai vaikea skolioosi?

    On tietenkin mahdotonta luoda tilaa jossa aivan kaikki tuntevat olonsa luontevaksi heti sisään tullessaan ja omasta kokemuksestanikin tiedän, että on voi todella hankala vetää tuntia jolla on sekä vasta-alkajia että pitkän linjan joogaajia ja ottaa kaikkien kokemustaso tasapuolisesti huomioon. Asia johon me kaikki pystymme kuitenkin vaikuttamaan on tietoisuus erilaisista kynnyskysymyksistä ja ennakkoasenteista ja pyrkiä vaikuttamaan niihin positiivisesti omalla esimerkillä.

    Jooga on myös paljon muuta kuin fyysinen harjoitus. Meditointi, hengitysharjoitukset ja filosofisten tekstien lukeminen ovat myös joogaa ja ehkä joillekin sopivampi tai mielekkäämpi tapa tutustua harjoitukseen. Yhtenä joogaopettaja tärkeimpänä ominaisuutena koen kyvyn pitää mielen avoimena kaikenlaisille kysymyksille, vastata niihin parhaan mukaan ja osoittaa kuinka harjoituksen voi tuoda osaksi jokapäiväistä elämää, ryhmäharjoituksen kanssa tai ilman.

    Millaisia ennakkoasenteita sinulla on (tai olet kuullut että muilla on) joogaa kohtaan? Vaikuttaako jooga sinusta enemmän ”naisten harrastukselta”, vai käytkö itse ehkä salilla jossa on edustettuna koko elämän kirjo? Vai oletko edes kiinnittänyt näihin asioihin mitään huomiota? Koska en tiedä Suomen joogaskenestä mitään, olisi hauska kuulla teidän mielipiteitä ja huomioita saleista, niiden tunnelmista ja millaiseen yleisöön jooga sinun kokemustesi mukaan vetoaa (tai ei?)

  • Abhyasa and Vairagya

    Harjoittelu ja irtipäästäminen voivat vaikuttaa varsin ristiriitaisilta termeiltä, ymmärrämmehän usein harjoitteluun kuuluvan myös tulosten odottamisen. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat koko joogasysteemin perustan. Joogatunnilla opettaja kehottaa luopumaan suorittamisen tunteesta, tai vapauttamaan ajatukset jotka eivät auta harjoittelua ja sen sijaan keskittymään kehon kuunteluun. Ajatuksena päässä pyörivien miljoonien ajatusten unohtaminen on kuulostaa hyvältä mutta me kaikki tiedämme että tähän tilaan pääseminen ja yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan on helpommin sanottu kuin tehty. Irtipäästäminen(kin) vaatii siis jatkuvaa harjoittelua.

    Abhyasa ja vairagya (harjoittelu ja irtipäästäminen, kirjaimellisesti “värittömyys”) konsepti on kirjattu Patanajalin joogasutriin luvuissa 1.12 – 1.16. Lyhyesti selitettynä abhyasa tarkoittaa jatkuvaa vaivannäköä jokapäiväisen harjoituksen eteen. Abhyasa korostaa harjoituksen säännöllisyyden tärkeyttä silloinkin (ja juuri silloin!) kun asia ei voisi vähempää kiinnostaa. ”Harjoitus” ei tarkoita vain asanaharjoitusta vaan myös ajatuksiamme ja valintojamme esimerkiksi ruuan, ystävien ja koko elämäntapamme suhteen. Vain jatkuvan ja keskittyneen harjoituksen avulla voimme pyrkiä kohti mielenrauhaa. Patanjali kuvaa tämän mielenrauhan tilana jossa olemme vapaa peloista, pettymyksistä, stressistä ja kaikenlaisesta “elämäntuskasta.”

    Ankara keskittyminen

    Vairagya, irtipäästäminen, puolestaan tarkoittaa kykyämme tarkkailla ja tarkistella asioita jotka aiheuttavat meille mielipahaa ja siten estävät mielenrauhan syntymistä. Irtipäästäminen voi esimerkiksi tarkoittaa sitä että emme tavoittele ja pidä tärkeänä omistaa uusinta puhelinmallia, uusia vaatteita, lomamatkoja tai mitä tahansa tavaraa. Irtipäästäminen liittyy myös “ei materiaalisiin” asioihin: voimme esimerkiksi harjoitella joogaa aktiivisesti koska haluamme oppia asanan joka on mielestämme hieno ja josta haluamme kuvan Instagram-fiidiin koska vasta silloin olemme mielestämme saavuttaneet jotain. Irtipäästämisen konseptia voi soveltaa myös opiskelu- tai työelämään. Kun teemme paljon töitä jonkun asian eteen odotamme myös hyviä tuloksia, palkankorotusta, kiitosta ja kunniaa ja kuvittelemme että nämä asiat lisäävät onnen tunnetta ja elämän laatua. Pahimmassa tapauksessa ajatuksemme voivat kääntyä muotoon ”sitten kun X tapahtuu, kaikki on hyvin”, joka taas estää meitä keskittymään ja arvostamaan tätä hetkeä.

    Jos et ole tyytyväinen siihen mitä sinulla jo on, kuinka kuvittelet olevasi tyytyväinen sitten kun olet saanut kaiken haluamasi?

    Practise
    …joskus sitä kaatuu persuuksilleen. Noin 10 kertaa putkeen.

    On totta kai normaalia että haluamme olla ylpeitä saavutuksistamme ja odotuksista irtipäästäminen voi jopa tuntua hölmöltä. Vairagya ei kuitenkaan tarkoita että minkään ei pitäisi tuntua miltään. Ajatuksen ydin on olla antamatta asioille liikaa merkitystä. Ajatellaan esimerkiksi työprojektia: Olemme raataneet projektin parissa kuukausia, istuen toimistolla myöhään illalla. Projektin myötä emme ole nähneet perhettä tai ystäviä kunnolla pitkään aikaan ja päätä on särkenyt jatkuvasti. Projektin valmistuttua odotamme pomon lähettävän vähintäänkin ison, kiittelevän sähköpostin koko firmalle, ymmärrystä kumppanilta ja ystäviltä poissaoloistamme ja ehkä vielä sitä palkankorotustakin.

    Projektin esityspäivä saapuu mutta kiitosten ja ymmärryksen sijaan saamme lyhyen nyökkäyksen. Ketään ei tunnu kiinnostavan ja kokouksessa siirrytään suoraan eteenpäin. Kumppani kotona toteaa että toivottavasti nyt aikaa piisaa enemmän kotitöihin, lisäten että toista kertaa tällaistä menoa ei sitten hyvällä katsella. Toisin sanoen, todellisuus on hyvin kaukana odotuksistamme, negatiivisella tavalla. Mikä on olomme nyt? Pettynyt? Vihainen? Romahtaako itsetunto ainakin hetkeksi kun projektia ei kiitelläkään? Tuleeko ajatus että olemmeko edes oikealla alalla? Lihottuakin tuli viisi kiloa kun ei ollut aikaa syödä kunnolla. Kaikki menee aina pieleen!

    Näistä ajatuksista on mielenrauha ja tyyneys kaukana. Vairagya siis kehottaa olemaan tarkkana ponnistelujemme motivaation suhteen ja päästämään irti (liian suurista) odotuksista joilla voi olla negatiivinen vaikutus ajatuksiimme. Sen sijaan meidän pitää keskittyä jatkuvaan ja jokapäiväiseen abhyasaan, harjoitteluun, joka johtaa meitä kohti mielenrauhaa ja sisäisen totuuden löytämistä.

    Tämä on tietenkin vaikeaa ja vaatii ponnisteluja. Sen takia joogaharjoitusta kutsutaankin joogaharjoitteluksi.

    Käyttämästäni joogasutra-kirjasta voi lukea lisää suomeksi täältä.

    Onnellisuus ei ole sitä mitä sinulla on, vaan sitä mitä tunnet sydämessäsi.

    Bhujangasana ja aurinko silmissä. Harjoitus kuitenkin tehtiin ilon kautta, joskus se näkyy naamastakin.

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

  • Joogafilosofiaa: Niyamat eli yksilön suhde itseensä

    Joogafilosofiaa: Niyamat eli yksilön suhde itseensä

    Patanjalin Joogasutrissa esitellyn kahdeksanhaaraisen polun (“systeemin”) ensimmäinen askel, yamat, kuvailee kuinka saavuttaa harmoninen ja rauhanomainen asenne ulkomaailman kanssa. Toinen askele näissä kahdeksassa eettisessä neuvossa, niyamat, keskittyy puolestaan suhteeseen oman itsemme kanssa. Niyamoja voi kuvailla eräänlaisiksi mielen, kehon ja aistien treenaamiseksi matkalla kohti korkeampaa tietoisuutta ja täydellistä vapautta.

    Jos tämä kuulostaa hieman liian haastavalta tavoitteelta tähän hetkeen mikään ei kuitenkaan estä pohtimasta niyamoja kevyemmällä tavalla, tutustumalla niiden ideaan ja miettimällä kuinka ne istuvat (tai eivät) omaan elämään tällä hetkellä.

    Saucha

    Saucha viittaa sekä ruumiin ja mielen puhdistukseen ja puhtauteen. Ideana on että tarvitsemme kirkkaan ja selkeän mielen saavuttaaksemme tyyneyden tilan. Tämä tila on välttämätön jos haluamme päästä korkeimman viisauden ja vapauden asteelle. Saucha ei kuitenkaan vaadi että elämme elämäämme steriilisti. Järjestys ja puhtaus auttavat paljon (eli Kon-Marit esiin jossei ole jo!) mutta meidän on pidettävä mielessä myös isommat kokonaisuudet: kenen kanssa vietämme aikaamme, miten vietämme vapaa-aikaamme (ts. baarit vs ulkoilmassa oleskelu) ja luonnollisesti myös millaista ruokaa ja juomaa suuhumme pistämme. Saucha on yksi joogasutrissa mainituista elementeistä jotka selittävät minkä takia monet joogaajat ovat vegaaneja.

    img_20170131_143642.jpg
    Mitäs sinne suuhun tuli taas pistettyä?

    Santosha

    Santosha tarkoittaa tyytyväisyyttä tai onnellisuutta. Sivistyssanakirja määrittelee onnellisuuden sanoilla suotuisuus ja otollisuus. Synonyymeiksi tarjoiltiin seuraavia vaihtoehtoja: onni, autuus, iloisuus, pirteys, tyytyväisyys, mielenrauha, nautinto, ilo, hyvinvointi, elämänilo.

    Joogasutrien mukaan ongelma onnellisuuden saavuttamiseksi on oma egomme ja valitettava tosiasia että ihmisluonto helposti havittelee aina jotain lisää ja/tai jotain muuta: omasta mielestämme parempia asana-harjoituksia, täydellisiä ihmissuhteita, parempaa urakehitystä, enemmän tavaroita ja matkoja… Onnellisuus tulee kuitenkin ymmärtämällä että meillä on jo kaikkea mitä tarvitsemme ja osoittamalla kiitollisuutta sitä kohtaan.

    Tästä asiasta on viime aikoina kirjoitettu niin paljon että ei tästä sen enempää. Santoshan saavuttaminen kun vaatii harjoittelua itsemme ja ajatustemme kanssa ennemminkuin siitä loputtomasti lukemista.

    Tapas

    Tapas on aikojen saatossa käännetty monella eri tavalla mutta suomeksi se selittyy parhaiten sanalla “itsekuri.” Tapas on se prosessi jonka käymme lävitse kun teemme (tai pakotamme itsemme tekemään) jotain joka ei yhtään huvittaisi mutta jonka tiedämme olevan meille hyvästä. Ajatuksena on että itsekuri ja vaivannäkö jota käytämme on eräänlainen sisäinen liekki joka poistaa meistä epäpuhtauksia ja vahvistaa sekä ruumista ja mieltä. Tapas auttaa meitä pääsemään irti epäterveellisistä tavoista ja luomaan uusia, terveellisiä rutiineja.

    Esimerkkinä tapaksen toiminnasta ovat mm. ne salitreenit, aamulenkit ja joogaharjoitukset jotka eivät yhtään huvittaneet mutta joiden jälkeen olo on todella hyvä. Tällaisen suorituksen jälkeen voi myös tehdä mieli syödä terveellisemmin ja siten luoda uusia terveellisiä tapoja.

    img_20170128_175913.jpg
    Näihin lenkkimaastoihin lähtemiseen ei kauheasti itsekuria tarvitse.

    Svadhyaha

    Svadhyaha on itsetutkimusta ja pyrkimystä kasvattamaan tietoisuutta mitä itsemme sisällä tapahtuu. Lopullinen päämäärä on päästä yhteyteen todellisen luontomme kanssa jossa joogasutrien mukaan olemme yhtä kaiken meitä ympäröivän kanssa, puhtaassa totuudessa.

    Useimmille meistä tämä vaikuttaa hieman turhan kunnianhimoiselta pyrkimykseltä mutta Svadhyahan voi helposti aloittaa miettimällä omia toimintatapojaan ja reaktioitaan eri tilanteissa: Mitkä asiat saavat meidät ärtymään ja mikä niissä oikein ärsyttää. Jos esimerkiksi juna pysähtyy raiteille kesken matkan, ärsyynnymme helposti koska tiedämme myöhästyvämme töistä. Mutta minkä takia myöhästyminen ärsyttää meitä? Onko se, koska joku on siellä meitä odottamassa vai mikä? Entä ovatko ruokatottumuksemme sellaiset joihin olemme tyytyväisiä vai haaveilemmeko muuttavamme niissä jotain? Kuinka pääsemme tavoitteeseemme ja onko tämä tavoite sellainen johon päästyämme se tulee pysymään tapana?

    Tämän tyylinen itsetutkistelu on tärkeää suorittaa empaattisesti ja ymmärtäväisesti itseään kohtaan, mutta myös käyttää sen tukena tekstejä jotka tukevat sitä, vaikkapa joogasutria tai muita hengellisiä tekstejä. Näin perspektiivi säilyy ja ymmärrämme paremmin kuin useimmat tuntemukset ja “ihmisyyden haasteet” ovat universaaleja ja tuttuja meille monille, taustasta riippumatta. Tämä myös takaa ettei harjoittamamme svadhyaha pyöri vain oman navan ympärillä. Ajan kanssa tällainen harjoittelu tekee meistä tasapainoisempia, rauhallisempia ja tyytyväisiä, sekä itseämme että muita kohtaan.

    Ishvara Prandihana

    Ishvara Pranadihana viittaa kykyyn hellittää, “päästää irti” ja antautua korkeamman voiman johdatettavaksi (mikä se korkein voima tai energia sitten itse kullekin on.) Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa omasta egosta luopumista (tai ainakin sen yrittämistä) ja omistamalla elämänsä (tai joogaharjoituksensa tms.) korkeammalle taholle. Jo tämän omistautumisen osoittaminen muistuttaa meitä yhteydestämme johonkin isompaan ja on merkki luottamuksesta että tämä voima vie meitä universaalia totuutta kohti.

    Tämä teksti on käännetty alkuperäisestä englanniksi kirjoittamasti versiosta jossa lähdeaineistona on käytetty seuraavia sivustoja ja kirjoja:

    wp-image-935548709jpg.jpeg

    Tallenna

  • January Abstinence Yogi Style: The Niyamas

    January Abstinence Yogi Style: The Niyamas

    In the eight limb system of yoga outlined in the Yoga Sutras of Patanjali the the first limb, the yamas, are about our relationship with the outside. The second step, the niyamas, are more about the relationship we have with ourselves. You can view them as a form of a self-training to prepare mind, body and senses on the yogic path. They also offer great material for all of us to reflect upon as a type of lifestyle observances even if we are not necessarily aiming for enlightenment so lets have a closer look!

    Saucha

    Saucha refers to purity and purification (some also use the word hygiene) of both body and mind. The idea is that clean and uncluttered state, both physical and mental, is required to create the calm needed in attaining wisdom and spiritual liberation. Saucha does not however mean purity as in literal sterility. Orderliness and cleanliness are helpful but we should focus more on the bigger picture: the people we spend time with, how we entertain ourselves and of course the food and drink we consume. Saucha is one of the aspects behind the reason so many yogis are vegans.

    Sutra 2.40: “By purification, the body’s protective impulses are awakened, as well as a disinclination for detrimental contact with others.”

    Santosha

    Santosha means contentment and for explanation of it I first turned to a dictionary. There contentment is explained as follows: ”A state of happiness and satisfaction”, ”freedom from worry or restlessness” and ” peaceful satisfaction.” Sounds wonderful, right?

    The trouble is that our minds and Ego work the opposite way: it is very human to crave for something else, be it the ”perfect” yoga pose, career, relationships, success, stuff, more stuff… Yet contentment comes from accepting and being grateful of what we already have instead of running after something that we think – but do not know – will make us, well, more content.

    contentment

    Tapas

    Tapas has many translations, ranging from ascetism to self-discipline, effort, internal fire and ”purification through discipline.” It is the process of putting ourselves through something we do not necessarily want to do but we know is good for you. The idea is that through the effort – an inner fire pushing us – we also burn away impurities and strengthen ourselves. Tapas helps us to cultivate healthy habits and break away from unhealthy ones.

    For example, a daily work out or a yoga practise can be hard to maintain but we make ourselves to go through with it. After the exercise we feel better ourselves and may even be encouraged to have a healthier meal than usual to nourish ourselves.

    Svadhyaya

    Svadhyaya refers to self-study with the ultimate aim of getting in contact with divine nature. If this seems a bit over ambitious for now, no need to worry. Svadhyahya can be scaled down to more approachable levels by inquiring about ourselves: What are the things that push our buttons, good or bad? What are the patterns of behaviour we have and do they serve us well? How can we chance habits we wish not to keep?

    This type of self-observation, done with empathy and compassion, can then be combined with the study of spiritual texts of one’s choice (Yoga Sutras, Bible, pick your religion…) that are in the service of Svadhyaya. This helps to keep and give perspective and understand the universally shared feelings and questions that exist in the world, rather than making Svadhyaya all about the self, ”me.” With time this leads us towards a more stable and peaceful existence, both internally and externally.

    Sutra 2.44 “Through study comes communion with one’s chosen deity.”

    Ishvara Prandihana

    The big one, dedication of one’s practise to a higher power (whatever you choose to call yours.) In simple terms this means letting go of the ego and dedicating one’s practise, or the fruits of one’s labour, to something greater than us. The act of dedication in itself is a remainder of our connection to something higher and a sign of trusting that force to guide us towards the universal truth.

    And that’s the end of the short introduction to yamas and niyamas. There is obviously a lot more to read on the topic. For my own studies and as background for these articles I have used the following books and sites:

    img_20170120_182424.jpg

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

  • Joogafilosofiaa: Yamat eli yksilön suhde ympäristöön

    Joogafilosofiaa: Yamat eli yksilön suhde ympäristöön

    Kirjoitin aiemmin lyhyesti joogan kahdeksasta raajasta kuten Patanjali on ne kirjannut joogasutrissaan. Useat meistä tuntevat ainakin konsepteina pranayaman (hengitysharjoitukset), asanat (fyysisen harjoituksen) ja meditaation. Ensimmäinen raajoista on kuitenkin Yama joka kirjaa rajoituksia ja sosiaalisia käyttäytymisohjeita joita joogin tulisi noudattaa elämässään. Mikä olisikaan parempi aihe tammikuulle?

    Ahimsa

    Väkivallattomuus (”ei-tarkoituksellinen-vahingoittaminen.”) Ahimsa ei tarkoita pelkästään fyysisen väkivallan karttamista vaan väkivaltaa myös ajatusten tasolla, toisiamme ja itseämme kohtaan. Puhutko muille (ja muista) ystävällisesti, entä riittääkö itsellesi myötätuntoa jos et mennytkään työpäivän jälkeen lenkille vaan istuit sen sijaan television eteen? Ahimsa ei kuitenkaan tarkoita että kaikkeen pitäisi suhteutua rakkaudella ja lempeydellä: meillä on kaikilla oikeus puolustaa itseämme jos tällä vältetään suurempi väkivalta.

    Satya

    Totuudellisuus ajatuksissa, sanoissa ja käytöksessä. Satya kuitenkin vaatii meitä ymmärtämään että totuus voi olla suurempi kuin oma näkemyksemme asiasta, ja että mielipiteet eivät ole sama asia kuin totuus. Satya ”toimii” myös ahimsan piirissä joten se ei oikeuta päästämään suustansa loukkauksia, olivat ne kuinka totta tahansa.

    img_0136

    Asteya

    Älä varasta, mitään. Ei tavaroita, toisten aikaa, työideoita, energiaa tai hyvää mieltä. Maksa myös lainasi takaisin.

    Brahmacarya

    Pidättyväisyys, elinvoiman säästäminen. Brahmacaryasta puhutaan usein selibaatin yhteydessä mutta tarkempi merkitys on energian säästäminen. Esimerkiksi erilaiset tunnekuohut vievät paljon energiaa joista seuraa väsymys: Brahmacarya kutsuukin meitä olemaan tunteitemme herroja ja käyttäytymään rauhallisesti ja harkitusti mutta myös pakottamatta ja väkipakolla.

    Aparigraha

    Tämä viittaa kohtuullisuuteen kulutuksessa ja ahneuden välttämättä. Me emme ole mitä omistamme ja kiintymys tavaroihin on tietynlaista orjuutta. Kyseessä on siis tietynlainen Kon Mari-ajatus: meidän pitää pystyä luopumaan siitä mitä emme tarvitse. Aparigraha viittaa myös käyttäytymismalleihin ja ajatuksiin. Olemme kaikki kyvykkäitä haastamaan vanhat ajatuksemme ja tapamme: Voimme vaikka vaihtaa äänestämäämme puoluetta jos parempi ehdokas löytyy toisesta puolueesta, tai sanomaan ”ei” tilanteissa joissa tähän asti olemme sanoneet aina ”kyllä.”

    Yamoista voisi kirjoittaa loputtomiin mutta herättikö tämä lyhyt esittely ajatuksia ja/tai kysymyksiä?

    Finland in December

    Tallenna