Elämänneuvojen ja iskulauseiden jatkuvaa virtaa seuratessa tulee helposti olo, että luovuttaminen jonkun asian suhteen on pahinta mitä elämässä voi tehdä. Oli kyseessä sitten dieetti, uusi liikuntaharrastus, deittailu tai yksityisyrittäminen meitä kehotetaan uskomaan itseemme, sisällämme löytyvään loputtomaan potentiaaliin ja voimaan. Kaikki haasteet kehotetaan ottamaan vastaan sillä elämä on mahdollisuus, kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ja ikinä ei tiedä mitä kulman takana odottaa. Tähän päälle kun muistutetaan että voittajat eivät luovuta ja kuinka lopussa seisoo se kuuluisa kiitos ei ole ihme jos omien projektien mielekkyyden epäileminen luo vähintäänkin syyllisen olon.
Kun yritämme tehdä parhaamme jonkun hankkeen onnistumisen eteen mutta odottamamme tulokset eivät ole tullakseen, kustannus-hyötyanalyysin tekeminen voi tuntua hankalalta. Mikä on oikea määrä sinnikkyyttä? Miten määrittää oikea aika yrittämiselle? Hankkeiden taloudelliset tekijät ovat tietenkin tärkeitä mutta yhtä tärkeää on kiinnittää huomiota asioiden tunnepuoleen. Mitkä seikat kehottavat meitä jatkamaan asioita jotka rehellisesti sanottuna tuntuvat jatkuvalta taistelulta? Onko taustalla läheisten tuki ja luottamus jota emme halua pettää? Vai onko luovuttamisen esteenä oma ego ja ylpeys joka ei anna meidän kohdata tosiasioita ja vapauttaa itsemme projektista joka ottaa enemmän kuin antaa.
Niin hankalaa kun se voi olla myöntää itselleen, kukaan ei kuitenkaan kiellä meitä lopettamasta aloittamiamme projekteja. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja luovuttaminen on vaihtoehto muiden joukossa. Asioiden päätökseen saattaminen ja uusia tuulia kohti suuntaaminen voi ottaa itsetunnon päälle useista eri syistä mutta tätä ei tarvitse pitää epäonnistumisena.
Jokainen projekti opettaa meille uusia taitoja ja oivalluksia. Ne voivat olla konkreettisia tai henkisempiä eivätkä ne välttämättä aukea meille heti. Analysoidakseen tilannetta tarkemmin voi olla hyödyllistä yrittää tarkastella tapahtunutta ulkopuolisen silmin. Luomalla etäisyyttä tapahtuneeseen auttaa keskittymään opittuihin asioihin ja erottamaan ne omista, mahdollisesti negatiivisista, tunteista.
On myös terveellistä muistaa että mieli voi muuttua ja se on ihan normaalia. Asiat voi aloittaa innostuneena ja motivaatiota pursuavana mutta matkan varrella voi paljastua asioita joita olisi ollut mahdotonta edes ennakoida. Ymmärrämme kaikki että maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti joten miksei sama pätisi omien projektien miellekkyyteenkin? Meillä voi olla usein tapana ajatella että ”lopetan minkä aloitin vaikka mikä tulisi” mutta kukaan on sanonut että tämä on se ainoa totuus?
Asioista luopuminen tietoisesti vaatii myös rohkeutta eikä se ole itsestäänselvyys. Usein tuntuisi helpommalta vain antaa asioiden olla ja hiipua pois omalla painollaan. Tästä seuraa helposti kuitenkin stressiä ja unettomia öitä, ja se voi estää myös uusien suunnitelmien toteutusta. Odotuksemme omasta itsestämme ovat usein isommat kuin mitkään ulkoiset toiveet ja paineet mutta kenen etua ne edistävät?
Rohkeus olla itselleen rehellinen, aloittaa jotain uutta, mutta myös asioista luopuminen ovat kaikki asioita jotka eivät ole helppoja eikä niitä pidä pitää itsestään selvyytenä. Tunnista rohkeutesi, tee tilannearvio, oikealta tuntuva päätös ja jatka matkaa. Ja muista, oli kyseessä sitten iso tai pieni asia, tämän hetkinen tilanne tuskin tulee määrittämään edessä olevaa elämäämme ratkaisevalla tavalla.
