Kypros tunnetaan aurinkoisena lomakohteena jossa on hyvää ruokaa, rento meno ja jonne kesäisin pääsee suorilla lennoilla useammaltakin kentältä Suomesta. Nämä asiat ovat tietenkin kaikki totta ja on ilman muuta miellyttävää herätä tammikuussa seitsemältä aamulla auringonpaisteeseen sekä syödä monipuolista lähiruokaa ympäri vuoden. Arki on kuitenkin arkea asui sitä missä tahansa ja päätinkin listata muutamia asioita joista harvemmin (ikinä?) kuulee mainittavan kun puhutaan asumisesta Eteläeurooppalaisella saarella.
Ensinnäkin täällä sataa hiekkaa taivaalta. Ei tietenkään koko aikaa mutta muutaman kerran vuodessa Saharan hiekat rantautuvat Kyproksen taivaalle asti. Taivas näyttää punertavan keltaiselta ja hienoinen hiekka laskeutuu maahan muuttuen pölyksi joka menee aivan joka paikkaan. Siinä missä Suomessa saa autoa kaivaa talvisin lumen alta, Kyproksella autoaan saa pestä tiheään sen pölyisyyden takia johon ei nopea ikkunoiden pesu auta.
Yleensä hiekat taivaalla eivät aiheuta sen suurempia ongelmia mutta vuonna 2015 saarelle saapui ennätyksellisen suuri hiekkamyrsky Syyriasta. Koulut menivät kiinni, lapsia ja vanhuksia kehotettiin pysymään sisätiloissa ja itsekin taisin tehdä töitä pari päivää kotoa käsin koska eteen ei näkynyt muutamaa metriä enempää. Olo oli kuin kellastuneessa valokuvassa, alla oleva kuva varmasti selventää tätä.
Sitä hiekkaa ja pölyä on muutenkin aivan joka puolella, aivan koko ajan. Missään muussa maassa asuessani on ole joutunut imuroimaan aivan joka päivä. Vaikka kotirantani ei ole edes kovin hiekkainen, hiekan hienoisuus, tuuli, ovien ja ikkunoiden aukipitäminen (kuumuuden takia) ja en tiedä mikä saa aikaan sen että koti nopeasti kuin hiekkalaatikko ellei sitä vähän siisti jatkuvasti. Ja siivoamisesta puheen ollen, yhdistelmä hiekka + merituuli + ilmankosteus = jatkuvasti likaiset ikkunat. Näistä ei idyllisiä ranta-asumuksia esittelevät julkaisut kerro mutta ovatpahan yksi syy lisää pitää ikkunoita auki koko ajan ja nauttia näköalasta (ilman hiekkaa.)
….paitsi että silloin sisään pääsevät kaikki pirulliset ötökät, varsinkin verenhimoiset mäkäräisen/hyttysen sukulaiset jotka kylmimpiä kuukausia lukuun ottamatta ovat aina valmiina pilaamaan yöunet. Olen täällä saanut osakseni paljon pahempia puremia kuin Suomessa ikinä ja vuosien varrella olen testannut useita luonnonmukaisia ötökän karkottajia, kasveja ja eteerisiä öljyjä. Tehokkaimmaksi karkottajiksi ovat osoittautuneet pöytätuulettimen pitäminen päällä öisin sängyn vierellä, Zanz Helan-“huonetuoksu” (tarkoitettu siis nimenomaan ötököiden karkoitukseen) ja vanha kunnon hyttysverkko ikkunassa (omani on tosin kissa raapinut risaksi.)
Talvella ei siis tarvitse kärsiä hyttysistä ja raikkaasta ilmasta saa nauttia vaikka ikkunat pitäisi visusti kiinni. On sanomattakin selvää että Kyproslaiset talot on rakennettu eri tavalla kun Suomalaiset. Täällä asutaan väljästi ja varsinkin vanhat talot ovat korkeahuoneisia ja tehty niin että ne pysyvät kesällä kohtuullisen (siis alle 30 asteen) viileinä ja talvella, noh, kohtuullisen viileinä. Niin viileinä että ulkona voi olla lämpöisempää kuin sisällä. Itse olen onnistunut aina löytämään asuntoja joissa ei ole pattereita vaikka niitä kyllä useista taloista löytyy. Lämmityksen voi myös hoitaa takalla, lämpöpumpulla tai irtopatterilla jos sähkölaskun järkyttävä loppusumma ei haittaa, tai vaikkapa kaasulämmittimellä. Jos näitä ei löydy, kylmät talviviikot/pari kuukautta voi tyytyä pukeutumaan sisälle samalla tavalla kuin uloskin, tarkoittaen että sisällä voi joutua istumaan pipo päässä, hanskat kädessä ja viltti polvilla. Sillä ei se sää vaan ne varusteet.
Kesällä tilanne on tietenkin täysin päinvastainen, hiki valuu bikineissä istuessa ja jäätelö sulaa käteen ennen kuin sen ehtii edes puoliksi syömään. Jokaisesta Kypros-asunnosta löytyy kyllä ilmastointi ja/tai tuuletin tai kolme. Itse koin suuren järkytyksen nähdessäni ensimmäisen saarikesän jälkeisen sähkölaskun, jostain syystä mieleeni kun ei ollut tullutkaan että kesän lasku voisi olla moninkertainen talven laskuun verrattuna, juuri ilmastoinnin käyttämisen takia. Vahingosta viisastuneena olen totuttanut itseäni kuumuden sietämiseen ja tuulettimen käyttöön. Elokuussa lämpötilan ollessa korkeimmillaan on hyvä aika paeta Suomeen ja saarella ollessa ajoittaa ulkoilu ja asioiden hoitaminen joko aamuun ennen kello kymmentä tai iltapäivään/iltaan.
Kyproksen korkein kohta on muuten korkeammalla kuin Suomen korkein huippu. Olympos-vuori Troodoksen vuoristossa kohoaa 1952 metriin ja Halti jää siis reippaasti kakkoseksi 1324 metrin korkeudellaan. Talvisin Kyproksella voi lasketella, jonka jälkeen voi halutessaan ajaa rannalle uimaan. Luonnon monipuolisuus onkin Kyproksen yksi parhaista puolista vaikka useammat varmasti mieltävät saaren puhtaaksi rantakohteeksi.
Näitä pieniä ja suuria asumiseen vaikuttamiseen juttuja löytyisi tietenkin enemmänkin. Seitsemän vuoden aikana olen varmasti myös tottunut moneen asiaan niin etten niin etten edes muusta tiedä/välitä. Näitä huomioita on kuitenkin aina hauska lukea muiden kirjoittamina joten tässä nämä omani.
Mikä on pistänyt silmään muille Kyproksen/Välimeren saarien matkaajille (tai asujille)?
