Tag: Henkinen hyvinvointi

  • Uuden vuoden päätökset ja kuinka saada niistä jotain irti

    Uuden vuoden päätökset ja kuinka saada niistä jotain irti

    Pitäisikö niitä ensinnäkin kutsua lupauksiksi vai päätöksiksi vai lupauksiksi… Ulkosuomalaisen korvaan ”lupaus” kuulostaa hieman löysemmältä, sellaiselta ”yritetään nyt” menolta. Päätös taas on voimakas sana, ”minähän päätän, perkele!” Vaikka päätöksien ei halua tietenkään aiheuttaa liikoja stressitiloja ja mielipahaa on syytä kuitenkin valmistautua näkemään jonkinasteista vaivaa niiden eteen.

    Oman elämän isoja ja pieniä päätöksiä voi tietenkin tehdä joka päivä, vaikka keskellä päivää, sen sijaan että odottaisi huomista, ”parempaa hetkeä” tai uutta vuotta. Päätöksien ei myöskään tarvitse olla koko loppuelämää koskevia (noin teoriassa.) Jokainen elämäntapa- ja yritysvalmentaja (sekä naistenlehti) kertoo että tavoitteissaan onnistuu parhaiten kun ne pilkkoo pieniin osiin ja keskittyy niihin ”nyt tällä hetkellä” tyylisesti, sen sijaan että uupuisi jo lähtömetreillä vuoren kokoiselta tuntuvaa urakkaa ajatellessa.

    Alla pari muuta vinkkiä jotka otan itse käyttöön, jahka tästä välipäivien suunnittelujaksosta ja maasta toiseen siirtymisestä pääsen tämänhetkiseen omaan kotiin Lontooseen.

    Working methods quote

    Tukkimiehen kirjanpito vanhan kunnon ruutupaperin kanssa!

    Ostin lentokentältä Lontoossa matkalukemiseksi Courrier – Stories of Modern Business-nimisen lehden jonka yhdessä kolumnissa puhuttiin kuinka helppoa on tehdä lupauksia mutta sitäkin haasteellisempaa pitää niistä kiinni. Kirjoittaja itse käytti 90 päivän tipattoman ylläpitämiseksi Jerry Seinfieldiltä oppimaansa kikkaa jossa jokainen päivä jona haaste on pitänyt (tai se on suoritettu) merkataan ruutupaperille X:llä. Mitä enemmän x:iä näet edessäsi päivien kuluessa, sitä todennäköisemmin sitoudut yhä enemmän haasteeseen – ja saat sen suoritettua (tai jopa muodostettua uuden tavan.) Tämä teoria perustuu dopamiiniin jota tehtävän suorittamisen aiheuttama mielihyvä tuottaa elimistössämme. Lisäksi visuaalinen havainto rivistä x-merkkejä taas puolestaan kannustaa jatkamaan vaikka mielessä kävisikin ajatus että ”jos mä nyt tän yhden kerran jättäisin välistä…” Ajatus tyhjästä ruudusta kaikkien ”onnistuneiden” päivien jälkeen voi hyvinkin estää lipsahduksen ruodusta. Loppupeleissä kyse ei tietenkään ole sen kummemmasta kuin tahdonvoimasta mutta jos se tuntuu heikolta, ruutupaperista ja kynästä voi hyvinkin olla apua.

    Kalenteri joka on suunniteltu motivoimaan ja potkimaan eteenpäin!

    Olen niitä ihmisiä jotka rakastavat listoja, suunnittelua, mindmappeja ja eriväristen kynien ja tarralappujen käyttämistä. Nuorempana olin näiden käytössä todella hyvä, niin että 25-vuotiaana totesin tehneeni kaiken mitä siihen ikään mennessä olin haaveillutkin tekemäni – elämäni aikana. Korporaatiourani aikana Outlook ja ”joku muu” hoiti suurimman osan päivieni suunnittelusta ja parin vuoden downshiftauksen aikana taas kaikki asiat ovat pysyneet päässäni. Jälkimmäinen on totta kai hienoa ja tarpeenkin meille kaikille, ainakin hetkellisesti, mutta se ei välttämättä auta luomaan ja hahmottamaan tavoitteita, edes niitä pieniä. Vuonna 2017 tein hiljaisen laskun parempaa suunnitelmallisuutta kohti bullet journalia käyttäen mutta vuodella 2018 otan astetta järeämmät aseet käyttöön! Löysin Englannissa suunnitellun ja palkintoja voittaneen (Vuoden 2018 Paras kalenteri UK Calendar Awardseissa – todellakin herätti uteliaisuuden ) Trigg-kalenterin josta esimerkiksi löytyy teema jokaiselle kuukaudelle sekä erilliset vuosisuunnitelmasivut työelämälle, ihmissuhteille, omalle elämälle ja ”intohimoille” (jotka kyllä suomeksi kääntäisin ennemminkin muotoon harrastukset mutta ihan miten vaan.) Näiden suunnitelmien etenemistä kysellään sitten vuoden mittaan useammassa kohdassa, jonka lisäksi joka päivälle voi kirjoittaa ne tärkeimmät ja ei-niin-tärkeät asiat. Bullet journalinsa voi tietenkin rakentaa myös tähän muotoon, itseäni tosin miellyttää valmiiksi luodut kehykset ja pohtimista varten asetetut kysymykset jotka toivottavasti auttavat laiskotuksen tai täydellisen motivaationpuutteen iskiessä.

    Trigg Planner

    On tietenkin myös tärkeä muistaa että elämä ei ole – eikä todellakaan saa olla – yhtä suorittamista ja puuhastelua. Aivojen ja koko kehon hyvinvoinnin kannalta on ehdotonta että joka päivään sisältyy myös lepoa ja jos mahdollista, jopa pieniä tylsistymisen hetkiä. Tylsyys tutkitusti ruokkii luovuutta sekä aikuisissa ja lapsissa ja säännölliset tylsät hetket voivat lisätä yleistä tuottavuutta. Hiljentyminen on tärkeää myös itsessään, ilman mitään tuotannollisia taka-ajatuksia.

    “Tylsyyden iskiessä pääsee luovuus esille.”

    Uuden vuoden, tai muidenkaan, päätöksien ei myöskään pidä antaa ottaa yliotetta elämästä. Kaikkea ei voi kontrolloida ja aukon ruutupaperissa ei pidä olla maailmanloppu, joskaan ei myöskään syy luovuttaa. Todellinen vahvuus, se joka löytyy meistä kaikista, on kyky kohdata vastoinkäymiset rohkeasti (vaikka alun harmittelujen jälkeen), antaa niiden opettaa jotain uutta ja jatkaa eteenpäin, kurssia muuttaen jos tarve on.

    Millaisia apukeinoja sinä olet käyttänyt/käytät suunnitelmiesi toteuttamiseksi? Entä millaisen kalenterin otat käyttöön ensi vuodeksi?

  • Vetoaako jooga vain tietyntyyppisiin ihmisiin ja kuuluko se vain etuoikeutetuille?

    Vetoaako jooga vain tietyntyyppisiin ihmisiin ja kuuluko se vain etuoikeutetuille?

    Muutama viikko sitten osallistuin seminaariin jossa keskusteltiin joogan monimuotoisuudesta – tai sen puutteesta. Keskustelun lähtökohtana oli usein eteen tuleva käsitys siitä, että joogaa harrastavat tietynlaiset ihmiset jotka usein kuvitellaan valkoihoisiksi, hoikiksi, notkeiksi nuorehkoiksi naisiksi joilla ei ole (ainakaan selkeästi nähtävissä olevia) vakavia terveydellisiä haasteita. Keskustelun panelistit ja yleisö pohtivat mistä tämä oletus johtuu, onko se edes totta ja kuinka vallalla olevia luuloja voi haastaa ja siten tuoda joogaa lähemmäksi erilaisia kohderyhmiä?

    From left to right: Jonathan Sattin, Dana Falsetti, Corrie Ananda Preece, Isa-Welly Locoh-Donou and Frederique Sardais

    Meillä kaikilla on tietenkin erilaisia kokemuksia, ja itse olen nähnyt Suomessa (tai no, Tampereella ainakin) joogastudioilla hyvinkin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, vaikka naisia kieltämättä on melkein joka tunnilla enemmistö. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava että kaikilla joogastudioilla on omanlainen henkensä ja tyylinsä, jotka taas helposti vaikuttavat siihen millaisia ihmisiä asiakkaiksi valikoituu – tai jää valikoitumatta. Joogan kokeilu voi kiinnostaa mutta jos itsellä on olo että ei jotenkin sovellu tietyn paikan asiakkaaksi ja muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla, kiinnostus ei ehkä koskaan johda tunnille menoon tai muuhunkaan joogaan tutustumiseen.

    Alla on osa paneelikeskustelussa esille tulleista syistä siihen miksi joogatunnille meneminen voi tuntua vieraalta tai vaikealta:

    • Tunne siitä, että tunneilla on pelkästään naisia ja kaikki joogaopettajatkin ovat naisia.
    • Tunne siitä, että joogatunnilla käy vain hoikkia ja normaalivartaloisia ihmisiä joilla ei ole koskaan ollutkaan minkäänlaisia terveydellisiä haasteita, joko henkisiä tai fyysisiä.
    • Tunne siitä, että on liian vanha/kankea/huonokuntoinen joogaamaan.
    • Tunne siitä, että jooga ei ole kulttuurillisista ja/tai uskonnollisista syistä itselle sopiva harrastus.
    • Hinta, aikataulut ja etäisyys: Joogatunnin hinta voi olla liian kallis tai joogatunteja ei ole itselle sopivaan aikaan tai sopivan matkan päässä. Jos sopivan hintaisia tunteja olisikin tarjolla, ne voivat olla esimerkiksi keskellä päivää jolloin ollaan töissä

    Mistä yllä olevat käsitykset sitten johtuvat? Koska monilla joogasaleilla käy ihmisiä laidasta laitaan, onko yllämainittujen syiden takana se, että joogasta kirjoitettaessa (tai joogatuotteita mainostaessa) kuvituksena käytetään usein saman ihmistyypin edustajia? Onko tämä tietoinen valinta studioiden ja mainostajien puolelta, vai onko kyseessä tiedostamaton ennakkoasenne jonka johdosta uudenlaisia kohderyhmiä ei edes osata kaivata saatikka hakea? On yksi asia sanoa kuinka jooga sopii kaikille ja kuinka kaikki ovat tunnille tervetulleita mutta aivan toinen toteuttaa nämä käytännössä. Mitä jos jollekin kaikesta huolimatta tulee tunne, että ei syystä tai toisesta vain kuulu joukkoon tai että joogaohjaajalla ei ole taitoja modifioida asanoita jollain tavoin liikuntarajoitteiselle, oli kyseessä sitten vakava ylipaino tai vaikea skolioosi?

    On tietenkin mahdotonta luoda tilaa jossa aivan kaikki tuntevat olonsa luontevaksi heti sisään tullessaan ja omasta kokemuksestanikin tiedän, että on voi todella hankala vetää tuntia jolla on sekä vasta-alkajia että pitkän linjan joogaajia ja ottaa kaikkien kokemustaso tasapuolisesti huomioon. Asia johon me kaikki pystymme kuitenkin vaikuttamaan on tietoisuus erilaisista kynnyskysymyksistä ja ennakkoasenteista ja pyrkiä vaikuttamaan niihin positiivisesti omalla esimerkillä.

    Jooga on myös paljon muuta kuin fyysinen harjoitus. Meditointi, hengitysharjoitukset ja filosofisten tekstien lukeminen ovat myös joogaa ja ehkä joillekin sopivampi tai mielekkäämpi tapa tutustua harjoitukseen. Yhtenä joogaopettaja tärkeimpänä ominaisuutena koen kyvyn pitää mielen avoimena kaikenlaisille kysymyksille, vastata niihin parhaan mukaan ja osoittaa kuinka harjoituksen voi tuoda osaksi jokapäiväistä elämää, ryhmäharjoituksen kanssa tai ilman.

    Millaisia ennakkoasenteita sinulla on (tai olet kuullut että muilla on) joogaa kohtaan? Vaikuttaako jooga sinusta enemmän ”naisten harrastukselta”, vai käytkö itse ehkä salilla jossa on edustettuna koko elämän kirjo? Vai oletko edes kiinnittänyt näihin asioihin mitään huomiota? Koska en tiedä Suomen joogaskenestä mitään, olisi hauska kuulla teidän mielipiteitä ja huomioita saleista, niiden tunnelmista ja millaiseen yleisöön jooga sinun kokemustesi mukaan vetoaa (tai ei?)

  • Musiikki joogatunnin aikana – Uhka vai mahdollisuus?

    Musiikki joogatunnin aikana – Uhka vai mahdollisuus?

    Aloittaessani säännöllisen joogaamisen, ja jopa vielä muutama vuosi sitten, en ajatellut että musiikki voisi olla joillekin tärkeä osa joogatuntia. Olin kuitenkin suoraan sanoen hämmästynyt (eli siis elänyt täysin omassa kuplassani joka oli syytäkin puhkaista) kun ymmärsin että monille hyvän ja huonon tunnin ero on juuri siinä musiikissa. Kärjistäen voisin sanoa että monille musiikki joogassa = hyvä tunti, ei musiikkia joogatunnilla = ei se kaikista paras tunti. Riippumatta siis itse tunnin sisällöstä ja opettajan taidoista.

    Itseäni musiikki ei varsinaisesti haittaa (yleensä) ja kotona voi hyvinkin soida jotain taustalla harjoitellessani. Olen myös ollut tunneilla joissa musiikki on palvellut harjoitusta loistavasti: Drum’n’base kello seitsemältä aamulla voimakkaan Jivamukti-harjoituksen taustalla kyllä herättää päivään siinä missä pari kuppia kahviakin. Vaihtoehtojen edessä, jos siis olisi kaksi täysin samanlaista tuntia edessä, valitsisin ehdottomasti tunnin jossa ei ole musiikkia (en laske musiikkiin mantrojen laulua tai Kirtania joka voi kuulua tuntiin.) En myöskään itse soita yleensä musiikkia omilla tunneillani, alla olevista syistä:

    • Musiikki häiritsee harjoitukseen keskittymistä. On helpompi hiljentyä ja keskittyä oman kehon tuntemuksiin kun isoin ääni salissa lähtee (ohjaajan lisäksi) omasta hengityksestä.
    • Elämä on jo muutenkin ääniä täynnä. Yleensä joka paikassa on kaikenlaista taustamelua ihan tarpeeksi. Itse kaipaan usein hiljaisuutta ja haluan myös tarjota mahdollisimman hiljaisen ympäristön heille, jotka tulevat harjoittelemaan kanssani.
    • Hyvän soundtrackin (puhumattakaan useamman) tekemiseen menisi varmaan hirveästi aikaa. Jos soittaisin musiikkia pitäisi sen sopia tempoltaan ja tunnelmaltaan tunnin eri osiin: Pranayama, lämmittely, tunnin yleinen teema ja asanat… mitä sitten tunnilla tapahtuukaan. Jota ei voi aina etukäteen suunnitella. Ja mitäs sen musiikin kanssa sitten tekisi? Kuulostaa ehkä hieman täydellisyyden tavoittelulta mutta musiikki on vakava(hko) asia
    • Musiikki on todella henkilökohtaista. Ikinä ei tiedä mitä assosioita ihmisille tulee mistäkin biisistä. Niin epätodennäköistä se onkin että ambient-musiikki tämän aiheuttaisi, olisi kurjaa jos jostain kappaleesta tulisi jollekin mieleen ero tai joku muu ikävä muisto.

    Ehkä joku päivä lämpiän taustamusiikin soittamiselle omilla tunneillani, ja kuten sanoin on aina välillä kiva osallistua tunneille jossa soi musiikki. Mitä mieltä te olette: musiikkia joogan taustalla vai ei?

  • Kuka omistaa joogan?

    Kuka omistaa joogan?

    Joogan suosion kasvaessa se saa jatkuvasti uudenlaisia muotoja. Jotkut niistä saaattavat tuntua hyvinkin kauaksi jalostetuilta versioilta siitä joogasta josta Patanjali kirjoittaa noin 5000 vuotta sitten kirjoitetuissa sutrissaan. Ja mitä mieltä olet joogakilpailuista? Niin absurdilta kun sanat ”jooga” ja ”kilpailu” kuulostavat samassa lauseessa, näitä kilpailuja järjestetään useissa eri maissa jo useamman vuoden ajan.

    Kirjoitin joogakilpailusta laajemmin englanniksi jutussa jonka voit lukea täältä. Joogakilpailuista ja muista joogan muodoista keskustelee myös Al Jazeeran toimittaja Bhanu Bhatnagar vuonna 2014 ilmestyneessä dokumentissaan ”Who Owns Yoga?” – Kuka omistaa joogan? 50 minuutin aikana Bhatnagar käy lävitse eri joogailmiöitä ja haastattelee eri tyylien joogaopettajia ympäri maailmaa. Vuoronsa saavat joogakilpailijoiden lisäksi kristillisen joogan opettaja, nyrkkeilyjooga, Sri Dharma Mittra, muutama intialainen guru ja moni muu. Suosittelen dokumentin katselemista kaikille jotka ovat kiinnostuneet joogasta ja siitä mitä se edustaa eri ihmisille.

    Mielenkiintoisen artikkelin joka pohdiskelee näitä samoja asioita suomeksi löytyy myös täältä.

     

  • Instagramin joogakuvista

    Instagramin joogakuvista

    Viime viikot on olleet todella raskaat. Surullisia asioita, kiireellinen duunideadline (joskin myös mukava työ) ja paljon avoimia kysymyksia tulevaisuudesta joihin ei tunnu löytyvän vastauksia ainakaan hakemalla.

    Tälläinen tilanne vaatii siis pikaisesti jotain hauskuutta! Vanhoja postauksia kaivellessani löysin JP Searsin Instagram-videon joka naurattaa aina. Itselleen nauraminen on myös terveellistä joten videon perästä löytyy pari aiemmin julkaistua mutta myös ennennäkemättömiä joogaotoksia joista ei välity ei symmetriaa, eteerisyyttä tai sisäistä rauhaa.

    Erikoismaininta sille että horisontti ei ole koskaan suorassa ajastetuissa kuvissa vaikka sitä kuinka olisi yrittänyt.

    Naamallaan-sana. Käsivarret on kyllä tiiviisti kyljissä kiinni.

    “Äkkiä pakoon ennenkuin osuu!”

    Eläimet oppii nopeasti – Kamera, ihminen nostaa jalkaansa, paras häipyä mereen.

    Lojaalisuutta löytyy kuitenkin aina, varsinkin jos heiluu riittävän kauan.

    halfmoon fail

    Kalimera, olen Suomesta ja on aamu, selittää varmaan tarpeeksi?

    warrior 1

    “Älä ota sitä kuvaa vielä!”

    Viimeiset kolme kuvaa (joissa horisontti on suorassa) on ottanut Heidi Marttinen.

     

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

  • Tiesitkö nämä joogaetiketistä?

    Tiesitkö nämä joogaetiketistä?

    Uuden harrastuksen, myös joogan, aloittaminen voi jännittää monesta eri syystä. Pidettiinpä osallistumasi tunnit sitten viimeisen päälle stailatussa joogastudiossa tai kyläkoulun jumppasalissa, on hyvä tietää muutamia kirjoittamattomia sääntöjä jotka pätevät kollektiivisissa joogaharjoituksissa ympäri maailmaa. Vaikka asana-harjoitus on yksilöllinen, yhteisessä tilassa oleminen vaatii muiden huomioon ottamista sillä näin varmistetaan miellyttävä ja kaikille turvallinen harjoitus. Monet alla olevista säännöistä ovat kuitenkin aika itsestäänselvyyksiä joten jos olet menossa ensimmäisille joogatunneillesi, muista ennen kaikkea nauttia kokemuksesta!

    Saavu paikalle ajoissa ja älä lähde tunnilta kesken pois

    Varsinkin tilassa jossa tunteja pidetään peräkanaa on paikalle syytä tulla hyvissä ajoin, sillä tunnit yleensä alkavat täsmällisesti kuten ilmoitettu. Jos joogasaliin pääsee ennen tunnin alkua voi levittää sinne maton ja keskittyä hengittämiseen ja rauhoittumiseen ennen harjoituksen alkamista. Jos jostain syystä saavut myöhässä livahda tunnille mahdollisimman huomaamattomasti (jos se on vielä mahdollista – jossain paikoissa tunnille ei päästetä jos se on jo alkanut.)

    Loppurentoutus, savasana, on tärkeä osa harjoitusta joten älä myöskään lähde pois tunnilta sen aikana. Jos jostain syystä sinun on pakko poistua paikalta ennen tunnin virallista loppua, informoi siitä opettajaa ennen tuntia ja asetu niin että voi poistua paikalta huomaamattomasti ennen loppurentoutuksen alkua.

    Pistä puhelin ja muut elektroniikka äänettömälle ja nauti hiljaisuudesta

    Tämä on varmaan se suurin itsestäänselvyys mutta mainitaanpa kuitenkin. Jos käytät kiliseviä koruja muista ottaa myös ne pois. Vaikka korut eivät itseäsi häiritsisikään, mattonaapuri voi olla eri mieltä. Ja jos puhelimesi jostain syystä jäi päälle ja alkaa soimaan tunnin aikana, älä hyvä ihminen jää tarkastelemaan kuka siellä soittelee puhumattakaan luuriin vastaamisesta. Näinkin on käynyt…

    Joogatunti voi olla myös hyvä mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin mutta (kovaääninen) keskustelu on syytä pitää harjoitussalin ulkopuolella. Monet haluavat käyttää ajan ennen harjoituksen alkamista hiljentymiseen, ja tunnin aikana keskustelu voi myös vaikeuttaa opetuksen seuraamista. Jos itselläsi on keskittymisvaikeuksia ei samaa ongelmaa tarvitse lähteä levittämään muillekin. Käytä hetki ajatustesi kokoamiseen, löydä hengityksesi rytmi uudestaan ja jatka joogaamista.

    Outdoor yoga

    Ole tietoinen ympäristöstäsi ja tilasta jonka otat

    Joogatunnit voivat olla tupaten täynnä joten muiden huomioon ottaminen auttaa sekä harjoituksen sujumiseen että hyvän energian luomiseen. Jos huone on aivan täynnä huomioi muut siirtämällä mattoja lähemmäksi toisiaan tarpeen mukaan, mielellään ennen kuin tarvitsee alkaa pyytelemään. Mahdollisuuksien mukaan matot kannattaa yrittää pistää lomittain niin että kaikilla on mahdollisuus nähdä opettaja – jos siis tulet saliin viimeisenä yritä olla parkkeeraamatta suoraan takana olevasi eteen. Tarkista myös etäisyys vieressä oleviin ihmisiin ja ole tietoinen tilasta jota tarvitset eri asanoita varten ettet vahingossa lätkäytä vieressä olevia harjoituksen aikana. Viimeiseksi, katso minne astut – kävelyä muiden joogamattojen ylitse pidetään yleensä epäkunnioittavana. Lopuksi muista että meillä kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä: hymyile ystävällisesti juuri sille tyypille joka vaikuttaa sitä eniten kaipaavan.

    Puhtaus ennen kaikkea!

    Joogaharjoitus tehdään aina paljain jaloin (poikkeuksena joogaa varten tehdyt liukuesteiset varvassukat), joskin loppurentoutuksen aikana voit vetää lämmintä päällesi. Jätä kuitenkin jalkineet joogatilan ulkopuolelle ja poista sukat jalasta harjoituksen alkaessa. Jos hikoilet paljon, voit ottaa mukaasi pyyhkeen – tämä voi olla myös turvallisuuskysymys sillä jotkut joogamatot saattavat muuttua hikoilun myötä todella liukkaiksi. Jos käytät lainamattoa tarkasta onko paikalla suihkepullo tai muu puhdistusaine jolla voit pyyhkiä maton harjoituksen jälkeen, ja vie matot ja muut apuvälineet takaisin niille tarkoitetuille paikoille. Muista myös mahdolliset hajuherkkyydet – voimakkaat parfyymit tai muiden kosmetiikkatuotteiden hajut leviävät nopeasti ympäri salia.

    Kuuntele (itseäsi), kokeile eri versioita ja keskity omaan harjoitukseesi

    Joogasta voi olla apua moneen eri vaivaan mutta mikään ihmelääke se ei ole ja loukkaantumisetkin ovat mahdollisia jos yrittää pakottaa itseään asanoihin omaa kehoaan kuuntelematta. Ilmoita myös opettajalle etukäteen jos sinulla on olemassa oleva vaiva jotta hän osaa tarjota sinulle vaihtoehtoisia liikkeitä. Kukaan ei myöskään pakota sinua tekemään kaikkea: jos olo alkaa tuntumaan huonolta tai joku liike ei vain tunnu sillä hetkellä sopivalta, voit aina ottaa lepohetken omalla matollasi, hiljaisuudessa. Opettaja voi antaa ohjeita mutta kukaan muu ei ole pääsi sisällä ja sen takia omien fiiliksien kuuntelu tunnin aikana on ensisijaisen tärkeää. Jos et ole varma sopiiko jooga sinulle liikuntamuotona, keskustele aina etukäteen lääkärin kanssa.

    Vaikka olisit fyysisesti täydellisessä kunnossa, koita unohtaa harjoituksen aikana kaikki päässä olevat mielikuvat miltä kuvittelet joogan näyttävän. Usein joogasaleissa ei ole edes peilejä, ja vieruskaverisi tekee omaa harjoitustaan – on mahdotonta tietää mikä hänen taustansa ja pään sisäinen mielentila ja tuntemukset ovat joten itsensä vertailu muihin on hyödytöntä. Keskity siis itseesi, kuuntele opettajaa ja kokeile eri variaatioita löytääksesi ne, jotka tuntuvat parhailta. Kukaan ei aloita mitään uutta asiaa mestarina ja jooga ei ole tästä poikkeus.

    Jooga ei ole pelkästään fyysinen harjoitus ja sen voi ottaa mukaan elämän kaikkiin osa-alueisiin

    Joogatunteja on erilaisia ja kaikilla niistä ei käsitellä filosofisempia aspekteja ollenkaan. Jos nämä asiat kuitenkin kiinnostavat voit ensihätään lukea aiemmat postaukseni yamaoista ja niyamoista.

    Namaste

     

    Tallenna

  • 7 x Joogan inspiroimaa vinkkia stressin hallintaan

    7 x Joogan inspiroimaa vinkkia stressin hallintaan

    Mennyt viikko oli henkisen hyvinvoinnin teemaviikko (ainakin joissain maissa) mutta aihe on ajankohtainen vuoden jokaisena päivänä. Hengen ja mielen hyvinvointi kun on paljon muutakin kuin mielenterveysongelmien välttäminen. Koulu ja opiskelu, työelämän vaatimukset ja ihmissuhteet aiheuttavat useimmille meistä stressiä ja ahdistusta jossain vaiheessa elämään. Vaikka näitä tilanteita on hankala välttää kokonaan, voi joogasta löytyä iso apu elämän vaikeiden vaiheiden helpottamiseksi. Alla muutamia keinoja miten.

    1. Hengittäminen – pranayama – ja erilaiset hengitysharjoitukset auttavat rauhoittamaan mieltä ja helpottavat ahdistusta. Kirjoitin muutamista harjoituksista aiemmin tässä postauksessa mutta sisään- ja uloshengitys nenän kautta on tehokas harjoitus jo yksinäänkin. Kokeile laskea hiljaa mielessäsi kolmeen tai neljään sekä sisään että uloshengittäessäsi. Näin hengityksen rytmi pysyy tasaisena ja laskiessa muiden ajatusten päässä pyöriminen on mahdotonta.

    2. Jooga-asanat auttavat rentouttamaan kehoa ja auttavat mieltä keskittymään. Hyviä asanoita ahdistukseen ovat eteenpäintaivutus, alaspäin katsova koira, silta-asana ja tietenkin kuolleen miehen asana. Jo 10 minuutin päivittäisellä harjoittelulla voi olla positiivinen vaikutus mieleen.

    Bridge pose

    3. Sanotaan että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Järjestelmällinen joogaharjoitus voi auttaa siirtämään saman suunnitelmallisuuden elämän muihin osa-alueisiin. Hyvä ennakointi auttaa sietämään stressiä paremmin silloinkin kun suunnitelmat muuttuvat kesken matkan.

    4. Voimalauseet voivat tuntua alkuun hölmöiltä mutta joskus eteen osuu sanonta joka resonoi. Päivän voi vaikka aloittaa lupaamalla tehdä parhaansa joka asian suhteen – näin myös toimiessa jossittelu ja harmittelu jaa myös vähemmälle kun tietää tehneensä vilpittömästi sen minkä sillä oli paras mahdollinen suoritus. Muista myös nämä asiat ja ole itsellesi armollinen.

    5. Yksi joogan keskeisistä teemoista on tietoisuus siitä, että kaikki on väliaikaista. Oli olo tai tilanne kuinka kamala tahansa, ja vaikka ne tuntuvat kestävän ikuisesti, asiat tulevat muuttumaan. Aivan varmasti.

    6. Erilaiset meditaatioharjoitukset tarvitsevat vain muutaman minuutin ja niitä varten löytyy myös erilaisia applikaatioita. Ottamalla päivittäin hetken aikaa oman mielentilan tarkasteluun voi tuntua alkuun hankalalta mutta omien ärsykkeiden tunnistaminen mahdollistaa selviytymismekanismien luomisen hankalia tilanteita varten. Alun vaivannäkö maksaa siis itsensä takaisin ajan kanssa.

    7. Jos stressi ja ahdistus eivät ota helpottaakseen, ehkä edessä on kokonainen elämäntyylin muutos tai ainakin sen suunnittelu. Inspiraatiota tätä varten voi hakea vaikka aiemmista yama ja niyama-postauksistani.

    To the beach

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

  • Abhyasa and Vairagya

    Harjoittelu ja irtipäästäminen voivat vaikuttaa varsin ristiriitaisilta termeiltä, ymmärrämmehän usein harjoitteluun kuuluvan myös tulosten odottamisen. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat koko joogasysteemin perustan. Joogatunnilla opettaja kehottaa luopumaan suorittamisen tunteesta, tai vapauttamaan ajatukset jotka eivät auta harjoittelua ja sen sijaan keskittymään kehon kuunteluun. Ajatuksena päässä pyörivien miljoonien ajatusten unohtaminen on kuulostaa hyvältä mutta me kaikki tiedämme että tähän tilaan pääseminen ja yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan on helpommin sanottu kuin tehty. Irtipäästäminen(kin) vaatii siis jatkuvaa harjoittelua.

    Abhyasa ja vairagya (harjoittelu ja irtipäästäminen, kirjaimellisesti “värittömyys”) konsepti on kirjattu Patanajalin joogasutriin luvuissa 1.12 – 1.16. Lyhyesti selitettynä abhyasa tarkoittaa jatkuvaa vaivannäköä jokapäiväisen harjoituksen eteen. Abhyasa korostaa harjoituksen säännöllisyyden tärkeyttä silloinkin (ja juuri silloin!) kun asia ei voisi vähempää kiinnostaa. ”Harjoitus” ei tarkoita vain asanaharjoitusta vaan myös ajatuksiamme ja valintojamme esimerkiksi ruuan, ystävien ja koko elämäntapamme suhteen. Vain jatkuvan ja keskittyneen harjoituksen avulla voimme pyrkiä kohti mielenrauhaa. Patanjali kuvaa tämän mielenrauhan tilana jossa olemme vapaa peloista, pettymyksistä, stressistä ja kaikenlaisesta “elämäntuskasta.”

    Ankara keskittyminen

    Vairagya, irtipäästäminen, puolestaan tarkoittaa kykyämme tarkkailla ja tarkistella asioita jotka aiheuttavat meille mielipahaa ja siten estävät mielenrauhan syntymistä. Irtipäästäminen voi esimerkiksi tarkoittaa sitä että emme tavoittele ja pidä tärkeänä omistaa uusinta puhelinmallia, uusia vaatteita, lomamatkoja tai mitä tahansa tavaraa. Irtipäästäminen liittyy myös “ei materiaalisiin” asioihin: voimme esimerkiksi harjoitella joogaa aktiivisesti koska haluamme oppia asanan joka on mielestämme hieno ja josta haluamme kuvan Instagram-fiidiin koska vasta silloin olemme mielestämme saavuttaneet jotain. Irtipäästämisen konseptia voi soveltaa myös opiskelu- tai työelämään. Kun teemme paljon töitä jonkun asian eteen odotamme myös hyviä tuloksia, palkankorotusta, kiitosta ja kunniaa ja kuvittelemme että nämä asiat lisäävät onnen tunnetta ja elämän laatua. Pahimmassa tapauksessa ajatuksemme voivat kääntyä muotoon ”sitten kun X tapahtuu, kaikki on hyvin”, joka taas estää meitä keskittymään ja arvostamaan tätä hetkeä.

    Jos et ole tyytyväinen siihen mitä sinulla jo on, kuinka kuvittelet olevasi tyytyväinen sitten kun olet saanut kaiken haluamasi?

    Practise
    …joskus sitä kaatuu persuuksilleen. Noin 10 kertaa putkeen.

    On totta kai normaalia että haluamme olla ylpeitä saavutuksistamme ja odotuksista irtipäästäminen voi jopa tuntua hölmöltä. Vairagya ei kuitenkaan tarkoita että minkään ei pitäisi tuntua miltään. Ajatuksen ydin on olla antamatta asioille liikaa merkitystä. Ajatellaan esimerkiksi työprojektia: Olemme raataneet projektin parissa kuukausia, istuen toimistolla myöhään illalla. Projektin myötä emme ole nähneet perhettä tai ystäviä kunnolla pitkään aikaan ja päätä on särkenyt jatkuvasti. Projektin valmistuttua odotamme pomon lähettävän vähintäänkin ison, kiittelevän sähköpostin koko firmalle, ymmärrystä kumppanilta ja ystäviltä poissaoloistamme ja ehkä vielä sitä palkankorotustakin.

    Projektin esityspäivä saapuu mutta kiitosten ja ymmärryksen sijaan saamme lyhyen nyökkäyksen. Ketään ei tunnu kiinnostavan ja kokouksessa siirrytään suoraan eteenpäin. Kumppani kotona toteaa että toivottavasti nyt aikaa piisaa enemmän kotitöihin, lisäten että toista kertaa tällaistä menoa ei sitten hyvällä katsella. Toisin sanoen, todellisuus on hyvin kaukana odotuksistamme, negatiivisella tavalla. Mikä on olomme nyt? Pettynyt? Vihainen? Romahtaako itsetunto ainakin hetkeksi kun projektia ei kiitelläkään? Tuleeko ajatus että olemmeko edes oikealla alalla? Lihottuakin tuli viisi kiloa kun ei ollut aikaa syödä kunnolla. Kaikki menee aina pieleen!

    Näistä ajatuksista on mielenrauha ja tyyneys kaukana. Vairagya siis kehottaa olemaan tarkkana ponnistelujemme motivaation suhteen ja päästämään irti (liian suurista) odotuksista joilla voi olla negatiivinen vaikutus ajatuksiimme. Sen sijaan meidän pitää keskittyä jatkuvaan ja jokapäiväiseen abhyasaan, harjoitteluun, joka johtaa meitä kohti mielenrauhaa ja sisäisen totuuden löytämistä.

    Tämä on tietenkin vaikeaa ja vaatii ponnisteluja. Sen takia joogaharjoitusta kutsutaankin joogaharjoitteluksi.

    Käyttämästäni joogasutra-kirjasta voi lukea lisää suomeksi täältä.

    Onnellisuus ei ole sitä mitä sinulla on, vaan sitä mitä tunnet sydämessäsi.

    Bhujangasana ja aurinko silmissä. Harjoitus kuitenkin tehtiin ilon kautta, joskus se näkyy naamastakin.

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

  • Luovuttaminenkin on vaihtoehto

    Luovuttaminenkin on vaihtoehto

    Elämänneuvojen ja iskulauseiden jatkuvaa virtaa seuratessa tulee helposti olo, että luovuttaminen jonkun asian suhteen on pahinta mitä elämässä voi tehdä. Oli kyseessä sitten dieetti, uusi liikuntaharrastus, deittailu tai yksityisyrittäminen meitä kehotetaan uskomaan itseemme, sisällämme löytyvään loputtomaan potentiaaliin ja voimaan. Kaikki haasteet kehotetaan ottamaan vastaan sillä elämä on mahdollisuus, kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ja ikinä ei tiedä mitä kulman takana odottaa. Tähän päälle kun muistutetaan että voittajat eivät luovuta ja kuinka lopussa seisoo se kuuluisa kiitos ei ole ihme jos omien projektien mielekkyyden epäileminen luo vähintäänkin syyllisen olon.

    Kun yritämme tehdä parhaamme jonkun hankkeen onnistumisen eteen mutta odottamamme tulokset eivät ole tullakseen, kustannus-hyötyanalyysin tekeminen voi tuntua hankalalta. Mikä on oikea määrä sinnikkyyttä? Miten määrittää oikea aika yrittämiselle? Hankkeiden taloudelliset tekijät ovat tietenkin tärkeitä mutta yhtä tärkeää on kiinnittää huomiota asioiden tunnepuoleen. Mitkä seikat kehottavat meitä jatkamaan asioita jotka rehellisesti sanottuna tuntuvat jatkuvalta taistelulta? Onko taustalla läheisten tuki ja luottamus jota emme halua pettää? Vai onko luovuttamisen esteenä oma ego ja ylpeys joka ei anna meidän kohdata tosiasioita ja vapauttaa itsemme projektista joka ottaa enemmän kuin antaa.

    Niin hankalaa kun se voi olla myöntää itselleen, kukaan ei kuitenkaan kiellä meitä lopettamasta aloittamiamme projekteja. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja luovuttaminen on vaihtoehto muiden joukossa. Asioiden päätökseen saattaminen ja uusia tuulia kohti suuntaaminen voi ottaa itsetunnon päälle useista eri syistä mutta tätä ei tarvitse pitää epäonnistumisena.

    SunsetbytheFieds

    Jokainen projekti opettaa meille uusia taitoja ja oivalluksia. Ne voivat olla konkreettisia tai henkisempiä eivätkä ne välttämättä aukea meille heti. Analysoidakseen tilannetta tarkemmin voi olla hyödyllistä yrittää tarkastella tapahtunutta ulkopuolisen silmin. Luomalla etäisyyttä tapahtuneeseen auttaa keskittymään opittuihin asioihin ja erottamaan ne omista, mahdollisesti negatiivisista, tunteista.

    On myös terveellistä muistaa että mieli voi muuttua ja se on ihan normaalia. Asiat voi aloittaa innostuneena ja motivaatiota pursuavana mutta matkan varrella voi paljastua asioita joita olisi ollut mahdotonta edes ennakoida. Ymmärrämme kaikki että maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti joten miksei sama pätisi omien projektien miellekkyyteenkin? Meillä voi olla usein tapana ajatella että ”lopetan minkä aloitin vaikka mikä tulisi” mutta kukaan on sanonut että tämä on se ainoa totuus?

    Asioista luopuminen tietoisesti vaatii myös rohkeutta eikä se ole itsestäänselvyys. Usein tuntuisi helpommalta vain antaa asioiden olla ja hiipua pois omalla painollaan. Tästä seuraa helposti kuitenkin stressiä ja unettomia öitä, ja se voi estää myös uusien suunnitelmien toteutusta. Odotuksemme omasta itsestämme ovat usein isommat kuin mitkään ulkoiset toiveet ja paineet mutta kenen etua ne edistävät?

    Rohkeus olla itselleen rehellinen, aloittaa jotain uutta, mutta myös asioista luopuminen ovat kaikki asioita jotka eivät ole helppoja eikä niitä pidä pitää itsestään selvyytenä. Tunnista rohkeutesi, tee tilannearvio, oikealta tuntuva päätös ja jatka matkaa. Ja muista, oli kyseessä sitten iso tai pieni asia, tämän hetkinen tilanne tuskin tulee määrittämään edessä olevaa elämäämme ratkaisevalla tavalla.

    LefkaraAlmondtree
    More of this!

    Tallenna

    Tallenna

    Tallenna

  • Joogafilosofiaa: Yamat eli yksilön suhde ympäristöön

    Joogafilosofiaa: Yamat eli yksilön suhde ympäristöön

    Kirjoitin aiemmin lyhyesti joogan kahdeksasta raajasta kuten Patanjali on ne kirjannut joogasutrissaan. Useat meistä tuntevat ainakin konsepteina pranayaman (hengitysharjoitukset), asanat (fyysisen harjoituksen) ja meditaation. Ensimmäinen raajoista on kuitenkin Yama joka kirjaa rajoituksia ja sosiaalisia käyttäytymisohjeita joita joogin tulisi noudattaa elämässään. Mikä olisikaan parempi aihe tammikuulle?

    Ahimsa

    Väkivallattomuus (”ei-tarkoituksellinen-vahingoittaminen.”) Ahimsa ei tarkoita pelkästään fyysisen väkivallan karttamista vaan väkivaltaa myös ajatusten tasolla, toisiamme ja itseämme kohtaan. Puhutko muille (ja muista) ystävällisesti, entä riittääkö itsellesi myötätuntoa jos et mennytkään työpäivän jälkeen lenkille vaan istuit sen sijaan television eteen? Ahimsa ei kuitenkaan tarkoita että kaikkeen pitäisi suhteutua rakkaudella ja lempeydellä: meillä on kaikilla oikeus puolustaa itseämme jos tällä vältetään suurempi väkivalta.

    Satya

    Totuudellisuus ajatuksissa, sanoissa ja käytöksessä. Satya kuitenkin vaatii meitä ymmärtämään että totuus voi olla suurempi kuin oma näkemyksemme asiasta, ja että mielipiteet eivät ole sama asia kuin totuus. Satya ”toimii” myös ahimsan piirissä joten se ei oikeuta päästämään suustansa loukkauksia, olivat ne kuinka totta tahansa.

    img_0136

    Asteya

    Älä varasta, mitään. Ei tavaroita, toisten aikaa, työideoita, energiaa tai hyvää mieltä. Maksa myös lainasi takaisin.

    Brahmacarya

    Pidättyväisyys, elinvoiman säästäminen. Brahmacaryasta puhutaan usein selibaatin yhteydessä mutta tarkempi merkitys on energian säästäminen. Esimerkiksi erilaiset tunnekuohut vievät paljon energiaa joista seuraa väsymys: Brahmacarya kutsuukin meitä olemaan tunteitemme herroja ja käyttäytymään rauhallisesti ja harkitusti mutta myös pakottamatta ja väkipakolla.

    Aparigraha

    Tämä viittaa kohtuullisuuteen kulutuksessa ja ahneuden välttämättä. Me emme ole mitä omistamme ja kiintymys tavaroihin on tietynlaista orjuutta. Kyseessä on siis tietynlainen Kon Mari-ajatus: meidän pitää pystyä luopumaan siitä mitä emme tarvitse. Aparigraha viittaa myös käyttäytymismalleihin ja ajatuksiin. Olemme kaikki kyvykkäitä haastamaan vanhat ajatuksemme ja tapamme: Voimme vaikka vaihtaa äänestämäämme puoluetta jos parempi ehdokas löytyy toisesta puolueesta, tai sanomaan ”ei” tilanteissa joissa tähän asti olemme sanoneet aina ”kyllä.”

    Yamoista voisi kirjoittaa loputtomiin mutta herättikö tämä lyhyt esittely ajatuksia ja/tai kysymyksiä?

    Finland in December

    Tallenna