I started this blog because I like writing and I did not find (m)any blogs about yoga combining the physical and more spritual aspects of it. I’ve been using Instagram for several years because I like taking and looking at photos. Insta also proved to be a great tool when I was recovering from my dislocated shoulder few years back. It allowed me to follow my progress that felt oh so long (well, it took almost a year.) The pictures allowed me to see the small steps of progress I made when I felt nothing at all was happening. The motivation and hope for a full recovery these pictures (and those of others) provided was so valuable.
Tämä blogi syntyi koska pidän kirjoittamisesta ja en oikein löytänyt blogeja joissa joogaa käsitellään sekä fyysisestä ja henkisestä näkökulmasta, hieman kevyemmän kautta. Instagramia olen taas käyttänyt useamman vuoden koska otan kuvia aina ja kaikkialla ja rakastan myös katsella laadukkaita kuvia – aihepiiri on melkein samantekevä. Instasta oli myös iso apu kun kuntoutin olkapäätäni muutama vuosi takaperin. Toipumiseni leikkauksesta tuntui etenevän todella hitaasti (vuosi siihen menikin) mutta kuvien kautta oli mahdollista nähdä pienetkin edistysaskeleet jotka motivoivat ja antoivat uskoa että olkapäästäni tulee vielä täysin toimiva.
I had thought about a Facebook page for my yoga stuff but as this week several people asked if I have one it was time to create one. So here it is, go, like and share articles related to yoga and wellbeing you find interesting!
Facebook-sivun luominen on ollut mielessä pidempääkin mutta tällä viikolla useampikin ihminen kyseli sellaisen perään joten täältä pesee. Käy tykkäämässä ja jaa myös jooga-aiheisia juttuja jotka ovat kiinnostavia!
And the shoulder? After a year of work (physio, surgery, more physio and yoga) it became better than it was! I was enormously lucky to find a physio with a very holistic and positive approach (and I visited few who definitely were not: one told me my shoulder was never going to be very good. Cue I started crying, he went akward.) It is not always straight forward but finding the right people to surround you is very much worth the effort.
Entäs se olkapää? Koko prosessiin meni fysioterapian, leikkauksen, fysion ja joogan kanssa yhteensä vuosi mutta olkapäästä tuli parempi kuin alkuperäisestä. Olin myös onnekas löytäessäni fysion jolla oli holistinen ja positiivinen asenne kuntouttamiseen. Tapasin myös muutamia fysioita jotka olivat hieman mekaanisempia: yksi sanoi suoraan että olkapäästäni ei tule kunnollista ikinä. Aloin itkemään, fysio tuijotteli seiniä. Tarinan moraali? Oikeiden tyyppien löytäminen asiaan kuin asiaan ei ole aina helppoa mutta maksaa vaivan.
Leave a Reply