In all honestly up until few years ago I did not realise playing music in yoga classes was something that a) happens and b) is a preference for some. Now, I don’t mind either way. I sometimes practise at home with music on the background, and I have been to great yoga classes accompanied with well thought through music (think drum’n’base during a strong Jivamukti class at 7 am – it does wake you up!) For now I however choose not to use music in my classes and here is why:
- It’s a distraction. I find it easier to guide thoughts internally and focus on listening my body when the main sound I can hear is my own breath.
- There is already so much noise in this world and in our lives. Maybe this is a Finnish thing (we like our silence A LOT) but I really crave quiet time and want to offer that to the people who come to practise with me.
- Curating soundtracks sounds like too much work. If I was to play music I’d like it to reflect the stages of the class: pranayama, creation of heat, peak pose… whatever the order of the day is. Which cannot always be dictaded in advance. And then what? Call me perfectionist, this just shows I DO take my music very (too?) seriously.
- Music is a very emotive matter and you never know what memories a melody can bring up in people. The last thing you want is to play a tune that reminds somebody of their horrible break up or some other bad memory…
Over to you: music or no music during yoga class. What’s your preference and why?
A really grainy picture but it is the better one I have of ustrasana/camel pose // Suttunen kuva mutta tässä kameli-asanan (?) linjaukset on paremmassa kunnossa kun siinä priimakuvassa.
Vielä muutama vuosi sitten en ajatellut että musiikki voisi olla joillekin tärkeä osa joogatuntia. Itseäni musiikki ei varsinaisesti haittaa (yleensä) ja kotona voi hyvinkin soida jotain taustalla harjoitellessani. Olen myös ollut tunneilla joissa musiikki on palvellut harjoitusta loistavasti: Drum’n’base kello seitsemältä aamulla voimakkaan Jivamukti-harjoituksen taustalla kyllä herättää päivään siinä missä pari kuppia kahviakin. Alla kuitenkin syitä miksi en tällä hetkellä soita musiikkia omilla tunneillani:
- Se häiritsee keskittymistä. On helpompi hiljentyä ja keskittyä oman kehon tuntemuksiin kun isoin ääni salissa lähtee (ohjaajan lisäksi) omasta hengityksestä.
- Elämä on jo muutenkin ääntä täynnä. Yleensä joka paikassa (jopa täällä maalla) on kaikenlaista taustamelua ihan tarpeeksi. Itse kaipaan usein hiljaisuutta ja haluan myös tarjota mahdollisimman hiljaisen ympäristön heille jotka tulevat harjoittelemaan kanssani.
- Hyvän soundtrackin (puhumattakaan useamman) tekemiseen menisi varmaan hirveästi aikaa. Jos soittaisin musiikkia pitäisi sen sopia tempoltaan ja tunnelmaltaan tunnin eri osiin: Pranayama, lämmittely, pääasana… mitä sitten tunnilla tapahtuukaan. Jota ei voi aina etukäteen suunnitella. Ja mitäs sen musiikin kanssa sitten tekisi? Kuulostaa ehkä hieman täydellisyyden tavoittelulta mutta musiikki on vakava(hko) asia.
- Musiikki on todella henkilökohtaista. Ikinä ei tiedä mitä assosioita ihmisille tulee mistäkin biisistä. Olisi kurjaa jos jostain kappaleesta tulisi jollekin mieleen ero tai joku muu ikävä muisto.
Mitäs mieltä te olette: musiikkia joogan taustalla vai ei?
Music during yoga class is a bit like wall stickers: Not everybody’s cup of tea. (I am still on the fence re: stickers. And did Mark Twain REALLY say those words in that order?) // Musiikki joogatunnilla on vähän kuin seinäkoristetarrat: kaikki ei tykkää. Itse en ole vielä päättänyt mitä mieltä olen tarroista, lähinnä tässä mietityttää että sanoiko Mark Twain todellakin juuri nuo sanat juuri tuossa järjestyksessä.
No Comments