On The Same Time Zone

Category: Everyday Life and Thoughts

How I live and what I think

About Bullet Journaling
Back in December I wrote about bullet journaling and how I was giving it a go. Four months later I am loving the method as it really helps to bring structure to my life. Several of my friends have taken up BuJo-ing as well so I thought I do a little update about the whys and hows.

If you are new to the concept, bullet journal is simply a notebook of your choice that works as a calendar, a notebook (or replacing a whole bunch of post-its and random pieces paper lying around) and a journal between the same covers. How you want to it to look like is pretty much up to you!
There are certain guidelines you can follow to get you started but after that can get as creative as you want: how you want to lay down your weekly and daily planning, what things you want to to track and how much you want spend on the esthetics of the thing.
I like to have a weekly spread, with a to-do list for the week and I fill in the days usually the night before. Sometimes I take more than a spread if I have a meeting where I want to take notes on one of the days. Monthly goals is my BuJo staple, as is monthly reflextions: For these I take an hour or three to go through past entries, evaluate what worked and what did not, modify what needs to be modified and in general to plan ahead, a little bit wiser about my habits and motivations. For lists I do a separate entry, such as packing for weekend/week trips, as proper planning usually allows for a hand luggage only travel in Europe. Some people like to have a text only calendar, personally I find that decorating my BuJo also often fills in the creatively meditative void between doodling, colouring books and full blown drawing/painting session.
Here are some pictures to illustrate my planning goals. For more details and inspirations, you can check out my Pinterest Bullet Journal board.
Having an index is the genious part of Bullet Journals – no more going through the pages trying to find that list of books/films/documentaries you have been recommended and you now would have time to look into! For extra clarity I divide the months too.
Bullet Journalin alkuun tehdään sisällysluettelo joka helpottaa listojen ja muiden hakemista. Sivut pitää tietenkin siis numeroida mutta se on pienempi vaiva kuin jatkuva plärääminen sen yhden asian löytämiseksi. Erotan kuukaudet nykyään myös toisistaan jotta asioiden löytäminen on vielä helpompaa.
Different headers.
Otsikointia.
Different types of spreads from two different BuJos.
Aukeamat kahdesta eri BuJosta.
Who else loves stationary? My current Bullet Journal is Moleskin A5 softskin dotted grid, the next one will be Leuchttrum1917 (don’t know how to pronounce that either) A5 dotted grid that has the pages already numbered and blank table of content pages at the beginning.
Kuka muu rakastaa kyniä ja muita paperitarvikkeita? Tämän hetken Bullet Jouranlini on Moleskinin pehmeäkantinen A5 kokoinen, pisteytetyllä ruudukolla. Seuraavaksi käyttööm tulee samankokoinen Leuchttrum1917 jossa sivunumerot on jo valmiina. Kumpaakin oli tarjolla ainakin Akateemisessa Kirjakaupassa.
Sometimes there is competition for the best journaling spot in the house.
Parhaalle miettimis- ja kirjoittamispaikalle talossa on välillä kilpailua.
I would love to hear from your best bullet journaling tips so don’t hesitate to drop a line in the comments section!
Bullet Journaling on konsepti joka yhdistaa kalenterin, muistikirjan ja miksei päiväkirjankin samojen kansien sisään. Itse olen ihastunut tähän koska itsetekeminen antaa kalenterille joustavuutta ja kirjan alussa oleva sisällysluottelo (tälle on hyvä varata useampi sivu) helpottaa kalenterimerkintöjen ja listojen löytämisen myöhemminkin. Huomattavasti helpompaa kun kuittien ja muiden papereiden takapuolelle kirjoitettujen asioiden etsiminen.
Ylläolevista kuvista idea toivottavasti idea aukeaa hieman enemmän. Löysin myös tämän blogitekstin suomeksi jossa valoitetaan asiaa enemmän.

Tallenna
April 20, 2017
Spring Clean
In the last post I wrote about moving away from things that just do not feel right, even if reason can tell us otherwise. Needless to say, the topic of recognising when it is time to change the course and refocus energies has been in my mind a lot lately.
Sharp focus like these chicken in an orderly formation.
Not that I have gone for some radical overhaul of my life (yet), rather I have tweaked certain things and re-evaluated others. In no particular other I…
….decided that pursuing the pregnancy yoga teacher certificate is not for me, not right now. I have learned a lot and it has also been a genuine joy to teach the ladies here in my home city. I am very grateful for the experience but also have to let go what does not feel 100% true to me.
…stopped teaching regular public classes for now. Instead I focus on my Skype Clients and face-to-face privates and small groups. I will also do pop up yoga classes outside by the water as the weather is getting warmer. To catch the times and places of these classes remember to follow my Facebook yoga page!
… will widen the scope of this blog from yoga to other wellbeing & lifestyle topics that I find interesting. With this you can expect the updates to come a bit more regular too!
…am sharpening my focus regards finding a job. I love teaching yoga but at this point I cannot solely rely on the revenue it generates. So, if you have or know of a (part-time) role in your organisation and wonder what else I can do in addition to writing, researching, teaching yoga and doing graphs on Canva, check out my LinkedIn profile here. I am also interested in any freelancing gig, project work or similar so do not hesitate to get in touch with me to talk further!
On this note, here’s a link to an article that resonated and motivated with me. I am not a fan of any type of fatalism along the lines “everything happens for a reason”, and citing the Law of attraction alone (“aim high”) seems a bit too vague on its own. Therefore I was pleased to see a piece with personal responsibility and forgiving oneself (and moving on!) included. Have a look and tell me what you think.
Onwards and upwards it is. Have a good Easter break everyone and stay tuned!
Tallenna
Tallenna
Tallenna
April 13, 2017
Giving Up is an Option too
When it comes to life advice, open any website, app or TV programme and we are quickly fooled into thinking that giving up is the biggest sin we could commit. From fitness routines, diets, and dating to self-entrepreneurship, there seems to be an entire industry geared towards reminding us of the hidden powers and untapped potential that live within us. We are advised how we should be pushing forward in the face of obstacles because of course, nothing good comes easy, and that we should somehow make magic happen outside of our comfort zones. I’m sure we’ve all heard the phrase “you have come this far, don’t give up” and “fake it until you make it”, guilting us to believe that doubting our endeavours is the worse possible thing we could do.
When we are really trying to make something work, and it takes much longer than we expected – despite our best efforts -, doing a cost-benefit analysis on all the levels can be very tricky. What is the right amount of persistence? What is the right length of time to keep on trying? There may be financial implications at stake but even more importantly, our emotions should be counted in too. What is it that keeps us going on with what seems to have become an uphill battle? Is it a person or a wider support network we do not want to let down, although our hearts are no longer in the venture at hand? Or is it our ego, our sense of pride that does not allow us to face the truth and liberate ourselves from what has now become a draining burden?
It can be difficult to admit, but we are allowed to quit the journey we started. In a world that gives us so many options, giving up is an option too, and a perfectly acceptable one. But whilst wrapping things up and moving on might be a hit on the ego for many reasons, there is no need to consider it as such.
More of this!
First, remember that there are numerous skills and lessons we have picked up during our journey. It is important to acknowledge the many lessons we learned through the process, and how we can use this experience to benefit our self-growth in the long-term. Giving up on something doesn’t mean time was wasted. It means we’ve experienced another great life lesson that nobody can take away from us.
And here’s an important tip: Always attempt to evaluate the situation as an outsider. Creating mental distance to the narrative of our personal situation allows us to see beyond our emotions and frees us to view the facts as they are.
Second, remember that it is perfectly fine and only normal to change our minds. Before a given journey began, we might have thought this endeavour could be a life passion. However it is extremely rare for things to stay constantly stay static, as it is impossible to know how our life will unfold in advance. We find it normal that situations change around us, so why not accept the same regarding our personal opinions and passions?
Third, the biggest lesson of all is to acknowledge and take time to honour the courage we had by beginning this journey and maintaining this courage to walk away from it. By taking the leap to go for something we believe in, working for it, and taking the time to evaluate the progress to bravely come to a conclusion that rings the most true to us, says a lot about our integrity as a person. Honour this courage, accept it, and move forward.
Lets not allow our own expectations of what “should be” to define us and hold us back. Remember that accepting and taking gratitude of our present reality is a liberating experience. There is a lot to celebrate in taking responsibility and wisely giving up on what no longer serves us anymore.
After all, no matter how big it all seems right now, our present reality does not need to define the story of our future.
Tallenna
Tallenna
April 12, 2017
Some things worth mentioning…
…that I have been wanting to note down.
There is a lovely yoga boutique in Paris called Yoga Concept (123 Rue Turenne.) It was small but packed with brands hard to find in Europe in stores (like Teeki and Alo Yoga) and on their website they make a commitment to work with small quality brands, as well as local designers. In addition to clothes they also sell yoga mats (Manduka and Jade were on offer, I wrote more about these mats here), blocks, socks, DVDs… Admittedly the stuff they sell is not the cheapest but I had a quick chat with the lady who was working there on the day I visited and we both agreed that a good product is exactly that – something that is comfortable, functional, stylish and most importantly lasts.
I did not take a picture of the Yoga Concept store so have a picture of the sky on Rue Turenne instead.
From clothes to food, around the corner from Yoga Factory there is a small café called “Detox Delight” were I went for breakfast after my morning yoga class. Everything they sell is vegan and gluten free. I picked up things that I would never make/buy for home: green juice and mango-some-vegan-yogurt mix with its granola. I am yet to find a green juice that I would genuinely like but I trust they are good for me and the one I had was not the worst I’ve had. The yogurt thing was actually really nice. And coffee. Thankfully they had coffee too!
On a more personal note, I was once again bowled over with gratitude for the friends I have. I stayed with and met several people I had not seen for some time (read “in years”) and with every single one of them I felt so comfortable, catching the conversation like we had met yesterday. As friendships are always two-way streets, this aligned energy that you can have with some people felt so powerful and nourishing. No stress, no demands, just easy and loving.
I was also reminded that nice people usually have nice friends. A true virtual circle for good times and I am thankful for this.
It was not sunny in Paris but it was perfect nevertheless.
Coming back from a break this nice can always be a bit of an anti-climax so I have struggled a bit this week get back to the groove of things. I did feel bad about it, trying to force myself to perform as I would have wanted. At the end of it the best thing to reboot was to spend hours in front of Netflix, binging on series (anybody else seen The OA?!) and just going “f**k it.”
All is good, all is well.
Pariisin matkailijoille jotka ovat kiinnostuneet joogasta suosittelen putiikkia nimeltä Yoga Concept (123 Rue Turenne.) Kauppa on pienehkö mutta valikoima on huolella valittu ja heillä on myynnissä merkkejä joita on vaikea löytää Euroopasta kaupasta, kuten Teeki ja Alo Yoga. Myynnissä on myös joogamattoja (mm. Mandukaa ja Jade Yogaa joista kirjoitin aiemmin täällä), joogatiilejä (hah, korjausohjelma ehdotti joogasiiliä!), luistamattomia sukkia, DVDeitä… On pakko myöntää että myynnissä olevat merkit eivät ole sieltä halvimmasta päästä. Jutellessani kaupassa olleen myyjän kanssa olimme kuitenkin samaa mieltä että hyvät tuotteet ovat hintansa arvoisia: mukavia, tarkoituksenmukaisia (kuka haluaa jatkuvasti kiskoa vyötärönnauhaa ylöspäin joogatunnilla?), tyylikkäitä ja ennen kaikkea kestäviä.
Vaatteista ruokaan, kulman takana Yoga Factorysta (jossa kävin aamujoogassa) löytyi pieni kahvila nimeltä “Detox Delight.” Tarjolla oli vegaanista ja gluteenitonta aamiaista ja lounasta. Valitsin aamiaisen jota en ikinä kotona tekisi: vihreää mehua ja vegaani-mango-jugurttia granolan kanssa. Suoraan sanoen en ole vielä löytänyt vihreää mehua jota voisin sanoa hyvänmakuisesti mutta tämä ainakin meni kurkusta alas ilman suurempia irvistelyjä ja oli varmasti terveellistä. Jugurttiannos oli yllättävän hyvä ja täyttävä. Paikasta sai myös kahvia, onneksi. Tämän tosi tarkistin heti kun pääsin ovesta sisään. Ei aamiaista ilman kahvia!
~~Kahvia ja pullaa.~~ Mysliä ja mehua. Ja kahvia.
Asuin Pariisissa ystävien luona ja tapasin kavereita joita en ollut nähnyt muutamaan vuoteen. Oli ihana huomata jälleen kerran kuinka elämässäni on ihmisiä joiden kanssa olo on kotoisa, rauhallinen ja juttu jatkuu kuin viime tapaamisesta olisi ollut vain pieni hetki. Ystävyyden energia on aina kahden summa joka sekä antaa energiaa ja ideoita että luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta elämään. Sain myös muistutuksen siitä että ihanilla ihmisillä on yleensä ihania ystäviä joten Pariisin reissuni oli kaikin puolin kovin onnistunut.
La Seine!
Takaisin paluu kivalta matkalta (vaikka kotona on myös ihanaa) voi olla aikamoinen antikliimaksi ja menneellä viikolla inspiraatio olikin sitten kadoksissa (vaikka ideoita sainkin matkalla, en tiedä minne hibernaatioon ne vetäytyivät.) Koitin pakottaa itseäni tehokkaaksi mutta loppujen lopuiksi paras tapa päästä takaisin koti-rytmiin oli viettää useampi tunti sohvalla Netflixin parissa sarjoja katsellen. Onko kukaan muu katsonut sarjan “The OA”? Olen tykännyt Brit Marlingin tuotoksista tosi paljon ja tämäkään sarja ei pettänyt. Olokin on nyt täysin rebootattu.
Kaikki on hyvin.
Tallenna
March 5, 2017
Photos and Quotes
Because sometimes all there is left to say is “it is what it is.” Because it is Tuesday. Because I like looking at pictures and reading quotes and somebody else might too. Because sometimes the best thing is to remain quiet and enjoy the silence.
Tallenna
February 7, 2017
Social media update and why I use it in the first place.
I started this blog because I like writing and I did not find (m)any blogs about yoga combining the physical and more spritual aspects of it. I’ve been using Instagram for several years because I like taking and looking at photos. Insta also proved to be a great tool when I was recovering from my dislocated shoulder few years back. It allowed me to follow my progress that felt oh so long (well, it took almost a year.) The pictures allowed me to see the small steps of progress I made when I felt nothing at all was happening. The motivation and hope for a full recovery these pictures (and those of others) provided was so valuable.
Tämä blogi syntyi koska pidän kirjoittamisesta ja en oikein löytänyt blogeja joissa joogaa käsitellään sekä fyysisestä ja henkisestä näkökulmasta, hieman kevyemmän kautta. Instagramia olen taas käyttänyt useamman vuoden koska otan kuvia aina ja kaikkialla ja rakastan myös katsella laadukkaita kuvia – aihepiiri on melkein samantekevä. Instasta oli myös iso apu kun kuntoutin olkapäätäni muutama vuosi takaperin. Toipumiseni leikkauksesta tuntui etenevän todella hitaasti (vuosi siihen menikin) mutta kuvien kautta oli mahdollista nähdä pienetkin edistysaskeleet jotka motivoivat ja antoivat uskoa että olkapäästäni tulee vielä täysin toimiva.
Three days between the pictures. In my head or body I could not feel any progress but the pictures showed a different story and kept me going. This was in June 2014 // 3 päivää kuvien välillä. Päässä ja kehossa en huomannut mitään eroa, onneksi kuvat kertoivat toisin ja kannustivat jatkamaan kuntoutusta. Kuva on kesäkuulta 2014.

Eventually I advanced to see if gravity would help. Btw the aligment on the hand of the ground is nothing to follow, it is in that angle just to support my weight better. And the swiss ball was to even get to this position (and to prevent me from breaking my neck.) // Jossain vaiheessa edistyttiin tilanteeseen jossa pääsin katsastamaan josko painovoimasta on apua. Maassa olevan käden linjaus on ihan päin kuusia mutta sen tehtävä oli kannattaa koko kehoa. Jumppapallo taas mahdollisti että pääsin edes koko asentoon.
I had thought about a Facebook page for my yoga stuff but as this week several people asked if I have one it was time to create one. So here it is, go, like and share articles related to yoga and wellbeing you find interesting!
Facebook-sivun luominen on ollut mielessä pidempääkin mutta tällä viikolla useampikin ihminen kyseli sellaisen perään joten täältä pesee. Käy tykkäämässä ja jaa myös jooga-aiheisia juttuja jotka ovat kiinnostavia!
This picture is from January 2017 // Kuva tammikuulta 2017.
And the shoulder? After a year of work (physio, surgery, more physio and yoga) it became better than it was! I was enormously lucky to find a physio with a very holistic and positive approach (and I visited few who definitely were not: one told me my shoulder was never going to be very good. Cue I started crying, he went akward.) It is not always straight forward but finding the right people to surround you is very much worth the effort.
Entäs se olkapää? Koko prosessiin meni fysioterapian, leikkauksen, fysion ja joogan kanssa yhteensä vuosi mutta olkapäästä tuli parempi kuin alkuperäisestä. Olin myös onnekas löytäessäni fysion jolla oli holistinen ja positiivinen asenne kuntouttamiseen. Tapasin myös muutamia fysioita jotka olivat hieman mekaanisempia: yksi sanoi suoraan että olkapäästäni ei tule kunnollista ikinä. Aloin itkemään, fysio tuijotteli seiniä. Tarinan moraali? Oikeiden tyyppien löytäminen asiaan kuin asiaan ei ole aina helppoa mutta maksaa vaivan.
Tallenna
February 3, 2017
CMD 2017/renew
What seems to be the most anticipated New Year is finally here and yes, I for one am pretty happy for it. Not because 2016 was personally the worst ever (but it was very bizarre) but because those weird ”non-existent days” between Christmas and New Year always make me feel like I am on a weird limbo-timeloop where nothing you do really counts (for the good and the bad of it.) So, hello 2017 and normal life!
I participated in a Circle earlier this week where we reflected on the year that has been and meditated over our intentions for 2017. After a year that felt like somebody was sitting on a reset button the whole time it felt appropriate to give thought to what type of a person I want to be in a years time? What do I want to achieve, what actions am I going to take to get to attain my goals, and how would I want others to describe me after 356 days?
Years ago I saw a quote that said something along the lines of ”your integrity as a person does not depend of the situation you are in.” This is something keeps coming to my head since almost on a daily basis. It is said that an opportunity can make a thief, and nobody might be watching but just because something is possible does not necessarily make it the right thing.
So I meditated on letting go on anything that does not serve me, on things I want to keep with me and staying true to myself and my believes. On loving myself first and demanding the same respect from others than I want to give to others.
I know it will not always be easy and I will be tested on it many times. However the feeling that it is widely possible is even stronger. And it gives me a reason to keep going with a regular meditation practise, something that I have found just as difficult. I will do it and I will do my very best to act what I say here. Because otherwise, it’s just words that do not mean a thing.
Do you want to join me?
Maailmanhistorian ehkä odotetuin vuodenvaihde on tapahtunut ja minäkin olen siitä iloinen. Vuosi 2016 ei henkilökohtaisesti ollut kyllä se kamalin ikinä vaikkakin kiitettävän kummallinen. Eniten iloitsen kuitenkin siitä että välipäivät, jotka ovat aina tuntuneet siltä kun niitä ei jotenkin olisikaan ja sen takia niiden aikana tapahtuvia asioita ei myös lasketa (hyvässä ja pahassa), ovat ohitse. Eli, tervetuloa 2017 ja normaali elämä!
Aiemmin tällä viikolla osallistuin illanviettoon jossa mietimme mennyttä vuotta ja meditoimme vuoden 2017 aikeita. Viime vuosi tuntui siltä että joku painoi koko ajan elämän “reset”-nappia ja olo oli kuin täillä tervassa tuntui sopivalta pohtia millainen ihminen haluan olla vuoden päästä? Mitä haluan saavuttaa, mitä minun pitää tehdä ja missä mittakaavassa jotta pääsisin tavoitteisiini ja kuinka haluaisin muiden kuvailevan itseäni 365 päivän päästä?
Vuosia sitten luin jostain kuinka rehellisyytemme ja lahjomattomuutemme ovat riippumattomia tilanteista joista löydämme itsemme. Tämä ajatus on siitä lähtien tullut päähäni melkein joka päivä: Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan mutta vaikka kukaan ei olisikaan katselemassa, tilaisuus tekemiseen ei tee siitä aina oikeaa.
Mietin siis asioita ja olotiloja joista haluan päästää irti, niitä juttuja joista haluan pitää kiinni ja kuinka kuunnella itseään ja elää mahdollisimman rehellisesti ja omannäköisesti. Kuinka tärkeää on rakastaa itseään ennen kaikkea ja vaatia samaa kunnioitusta toisilta itseään kohtaan minkä myös antaa toisille.
Tiedän jo että tämä ei tule olemaan helppoa joka päivä. Vielä isompi on kuitenkin tunne että se on kuitenkin ehdottoman mahdollista. Nyt on myös syy säännölliselle meditaatio-harjoitukselle joka myös on tuntunut hankalalta toteuttaa. Tulen kuitenkin tekemään parhaani toteuttaakseni tätä ajatusta vuonna 2017 koska tyhjillä lupauksilla ei kukaan te mitään.
Liitytkö mukaan?

Tallenna
January 1, 2017
CMD 2016/release
It’s the last day of the year and I went for a swim to wash myself clean of 2016!
Bring on the New Year’s Eve, the two rings of 23:59 on this Island with a horizontal timezone across the Capital and all of 2017!
Tallenna
December 31, 2016
This Week…
…I took an evening flow yoga class, taught in Greek and in Russian. It’s always good to explore what’s out there. It was a nice class, with music too.
…Finland had her 99th Independence Day. I celebrated it at a reception where I met another yoga teacher. We talked about our respective teacher trainings and how we both like a slow practise.
…”My” Teacher Anna Zorzou is on the Island for the new YogaWorks 200 teacher training that started. I joined their 2 hour asana practise today and it was so good. I listened to Anna’s words with a complitely different awareness today than a year ago and that is the beauty of the whole practise: it works on so many different levels, just as well (even during those days when it does not feel like it.)
The L-pose, very good on working on having your wrists right under your shoulders and working the core (watch out for the lower back not arching, it happens very easily.) It is also very good strenght building exercise and a good way to start working toward handstand.
…It got cold enough to wear all black, all the time. I love wearing black but when you live on an Island where the sun shines pretty much all the time you cannot get away wearing it too much without looking a bit out of place (and melting in the heat.) I am definitely making the most out of this!
Feeling right at home in black. The pose is the king pigeon/Eka Pada Rajakapotasana
…I read about bullet journals and spent a LOT of time researching the concept. I have not had a proper calendar for few years (apart from the Outlook one in my ex-job…) but now it is the time to get one. The more I read about these bullet journals, the more I got into the idea. If you go on my Pinterest account I have a board for this stuff there and my very own one is ready for use as of tomorrow!
…I also read this article about the Art of Loneliness: it is a beautifully written piece about a topic that can be familiar to many of it, especially this time of the year. Something to reflext upon.
Tällä viikolla…
…Kävin flow joogatunnilla. Tunti oli kreikaksi ja venäjäksi. Puhun omilla tunneillani ~~pakon~~ tarpeen vaatiessa myös kreikkaa englannin lisäksi ja oli hyvä kuulla että käytän ihan oikeita fraaseja. Tunti oli hyvä, ohjaaja soitti musiikkia ja poltti suitsukkeita. Vaihtelu virkistää.
…Oli tietenkin Itsenäisyyspäivä. Kävin lähetystön järjestämillä kekkereillä joissa oli oikein mukavaa. Tapasin myös toisen suomalaisen joogaohjaajan ja keskustelimme jooganopetusohjelmistamme ja siitä, kuinka me molemmat pidämme hitaista harjoituksista.
…”Oma” opettajani Anna Zorzou saapui Ateenasta saarelle ja osallistuin tänään hänen tunnille/workshoppiin. Reilun kahden tunnin harjoitus oli todella hyvä, Anna on tiukka opettaja joka sopii minulle. Kuuntelin ohjausta ihan eri korvilla kuin vuosi sitten mutta tässä onkin harjoituksen hienous: sama asia/tunti voi toimia niin monella eri tasolla mutta aina yhtä hyvin (paitsi on sitten tietenkin niitä päiviä jolloin kaikki voi tuntua ihan hirveältä mutta tästä ehkä myöhemmin erikseen. Toimii se harjoitus silti.)
L-asennon perusversiosta eteenpäin. Lantio on neliönä (ts. ylhäällä oleva jalka ei aukea sivulle eikä veny pään ylitse vaan varpaat on seinää kohti ja jalkapohja osoittaa kattoa.), ranteet edelleen olkapäiden alla ja selässä ei ole mitään turhia mutkia koska keskivartalo toimii. Tästä voi sitten ponnistaa vaikka täyteen käsilläseisontaan.
…Saarella on vihdoinkin myös tarpeeksi kylmä että voi pukeutua kokomustaan saamatta lämpöhalvausta! Tämän ilon rinnalla ei haittaa edes se, että asunnossa ei ole lämmitystä (ei ollut edellisissäkään.) Tänään päivällä oli tosin +20C…
…Luin bullet journaleista ja pakkohan sellainen oli itsellekin askarella. Tästä mindfulness-askaretta koko ensi vuodelle. Kun hommaan pääsee sisälle siihen ei kuulemma mene edes kauheasti aikaa ja jos tämä vähentää 5 muistikirjan kantamista niin tämä voi toimiakin. Ehkä vuodesta 2017 tulee kaikkien aikojen tehovuosi, ilman stressiä tietenkin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty..? Pinterest-tililtäni löytyy oma boardinsa tälle asialle jos haluat kurkata.
…Luin myös stressistä. Valitettavasti ei yllättänyt ja stressi ei ikää katso. Vaikka vauhdin hiljentäminen onkin usein vaikeaa siihen kannattaa satsata: jos kroppa sanoo että viikonloppuna pitää levätä sitä kannattaa kuunnella vaikka mieli tekisin ulkoilemaan/baariin/tms.
…aurinko laski taas tänään kun ulkoilutin koiraa mustissa vaatteissa. Koiralla on heijastintakki.
Tallenna
Tallenna
December 11, 2016
Music during Yoga Class: Threat or Opportunity?
In all honestly up until few years ago I did not realise playing music in yoga classes was something that a) happens and b) is a preference for some. Now, I don’t mind either way. I sometimes practise at home with music on the background, and I have been to great yoga classes accompanied with well thought through music (think drum’n’base during a strong Jivamukti class at 7 am – it does wake you up!) For now I however choose not to use music in my classes and here is why:
- It’s a distraction. I find it easier to guide thoughts internally and focus on listening my body when the main sound I can hear is my own breath.
- There is already so much noise in this world and in our lives. Maybe this is a Finnish thing (we like our silence A LOT) but I really crave quiet time and want to offer that to the people who come to practise with me.
- Curating soundtracks sounds like too much work. If I was to play music I’d like it to reflect the stages of the class: pranayama, creation of heat, peak pose… whatever the order of the day is. Which cannot always be dictaded in advance. And then what? Call me perfectionist, this just shows I DO take my music very (too?) seriously.
- Music is a very emotive matter and you never know what memories a melody can bring up in people. The last thing you want is to play a tune that reminds somebody of their horrible break up or some other bad memory…
Over to you: music or no music during yoga class. What’s your preference and why?
A really grainy picture but it is the better one I have of ustrasana/camel pose // Suttunen kuva mutta tässä kameli-asanan (?) linjaukset on paremmassa kunnossa kun siinä priimakuvassa.
Vielä muutama vuosi sitten en ajatellut että musiikki voisi olla joillekin tärkeä osa joogatuntia. Itseäni musiikki ei varsinaisesti haittaa (yleensä) ja kotona voi hyvinkin soida jotain taustalla harjoitellessani. Olen myös ollut tunneilla joissa musiikki on palvellut harjoitusta loistavasti: Drum’n’base kello seitsemältä aamulla voimakkaan Jivamukti-harjoituksen taustalla kyllä herättää päivään siinä missä pari kuppia kahviakin. Alla kuitenkin syitä miksi en tällä hetkellä soita musiikkia omilla tunneillani:
- Se häiritsee keskittymistä. On helpompi hiljentyä ja keskittyä oman kehon tuntemuksiin kun isoin ääni salissa lähtee (ohjaajan lisäksi) omasta hengityksestä.
- Elämä on jo muutenkin ääntä täynnä. Yleensä joka paikassa (jopa täällä maalla) on kaikenlaista taustamelua ihan tarpeeksi. Itse kaipaan usein hiljaisuutta ja haluan myös tarjota mahdollisimman hiljaisen ympäristön heille jotka tulevat harjoittelemaan kanssani.
- Hyvän soundtrackin (puhumattakaan useamman) tekemiseen menisi varmaan hirveästi aikaa. Jos soittaisin musiikkia pitäisi sen sopia tempoltaan ja tunnelmaltaan tunnin eri osiin: Pranayama, lämmittely, pääasana… mitä sitten tunnilla tapahtuukaan. Jota ei voi aina etukäteen suunnitella. Ja mitäs sen musiikin kanssa sitten tekisi? Kuulostaa ehkä hieman täydellisyyden tavoittelulta mutta musiikki on vakava(hko) asia.
- Musiikki on todella henkilökohtaista. Ikinä ei tiedä mitä assosioita ihmisille tulee mistäkin biisistä. Olisi kurjaa jos jostain kappaleesta tulisi jollekin mieleen ero tai joku muu ikävä muisto.
Mitäs mieltä te olette: musiikkia joogan taustalla vai ei?
Music during yoga class is a bit like wall stickers: Not everybody’s cup of tea. (I am still on the fence re: stickers. And did Mark Twain REALLY say those words in that order?) // Musiikki joogatunnilla on vähän kuin seinäkoristetarrat: kaikki ei tykkää. Itse en ole vielä päättänyt mitä mieltä olen tarroista, lähinnä tässä mietityttää että sanoiko Mark Twain todellakin juuri nuo sanat juuri tuossa järjestyksessä.
November 30, 2016