On The Same Time Zone

Category: Everyday Life and Thoughts

7 X Lukemani Joogakirja
Ystäväni kysyi eilen vinkkejä hyviin joogakirjoihin joten päätin uudelleen julkaista puolitoista vuotta sitten julkaisemani postauksen aiheesta, mikään kuin ei ole muuttunut.
Joogakirjallisuus ei ole mikään uusi asia. Ensimmäinen koottu teksti joogasta kirjallisessa muodossa, Patanjalin joogasutrat, on koottu noin vuoden 400 jKr aikoihin (ajasta ei ole varmaa tietoa ja sen takia päivänmäärissä voi näkyä eroja.) Bhagavad Gita, toinen teksti jossa viitataan joogaan, epäillään taas olevan ajalta ennen ajanlaskun alkua.
Tässä tekstissä tuon esille kirjoja joista on ollut minulle hyötyä joogaopiskelussani. Osaa kirjoista tutkin melkein joka päivä esimerkiksi tunteja suunnitellessa, osan olen lukenut vain kerran, mutta kaikista olen saanut jotain irti. Lista ei olen kovinkaan raflaava jo joogakirjallisuuteen tutustuneille, ja kaikki alla olevat kirjat löytyvät esim. Amazonin eniten myytyjen joogakirjojen listalta. Koska alan kirjoja on kuitenkin nykyään valtavasti voi tästä listasta olla iloa jollekin.
Moni ihminen saa ensikosketuksensa joogaa fyysisen asana-harjoituksen kautta. Suosittelen kaikille joogasta kiinnostuneille myös tutustumista joogaan muihin osiin asanoiden lisäksi. Hyvä paikka aloittaa on tutustua Patanjalin joogasutriin (”virallisesti” suomeksi käytetään ilmeisesti muotoa Patanjalin jooga-ajatelmat.) Tiivistetysti teos kertoo mitä jooga on, 196 sutran (tai ajatelman) muodossa. Ajatelmat on jaettu neljään eri jaksoon, padaan. Teoksesta on olemassa suoria käännöksiä englanniksi mutta helpompi lähtökohta on lukea teos jossa käännöksen lisäksi on kirjoittajan kommentit ja analyysit sutrista. Näitä tekstikirjoja on olemassa myös useita, omani on Reverend Jaganath Carreran ”Inside The Yoga Sutras” joka aukeni minusta suht’helposti vaikka se ei kovin kevyttä lukemista ole. Joogaliiton ja Adlibriksen pikainen googlailu kertoo sutria tulkanneen ja tutkineen suomeksi ainakin Elvi Saari,Tuomo Suntola ja Uuno Pore. Itse en ole näihin ehtinyt vielä tutustumaan.
Useat joogakirjat tuovat esille joogan eri puolia filosofiasta, hengitysharjoituksista ja meditaatiosta aina asanaharjoituksiin. Yksi maineikkaimmista teoksista on B.S.K. Iyengarin ”Light on Yoga – The Definite Guide to Yoga Practise.” Itselleni parasta antia kirjassa ovat vanhat mustavalkoiset valokuvat eri asanoista. Kuvien lisäksi kirjassa on seikkaperäiset selostukset kuinka asanoihin päästään. Pinnallisesti pidän myös siitä on että kirja on mielestäni todella kaunis päältäpäin mutta paperikantiseksi kirjaksi se on todella painava ja siksi ei parasta matkaluettavaa (kokeiltu on ja kirja on kulmistansa sen näköinen…)
Donna Farhin ”Yoga Mind, Body & Spirit – A Return to Wholeness” on myös kattava mutta ei itselleni tyylillisesti ehkä se mieluisin luettava. Kirjassa on todella selkeät kuvat joissa käytetään paljon eri proppeja, tästä pidin paljon. Omistamassani versiossa on laajat marginaalit joihin voi kirjoittaa omia havaintojaan. Donna Farhin kirjoja on myös suomennettu, en tosin ole varma onko juuri tämä teos.
Suosikkikirjani tästä joukosta on T.K.V. Desikacharin ”The Heart of Yoga – Developing a Personal Practise.” Kirja on erittäin helppolukuinen ja osa kirjasta on haastattelumuodossa. Teos kattaa edellisen kirjan tavoin niin fyysiset kuin hengitysharjoitukset sekä meditaation. Kokonainen kappale kirjassa on myös omistettu Patanjalin jooga-ajatuksien käännökselle ja tulkinnalle. Tätä kirjaa oli helppo lukea esimerkiksi lentokoneessa.
On myös useita kirjoja jotka keskittyvät lähinnä anatomiaan. Tässä joukoissa yksi suosituimmista tuntuu olevan Leslie Kaminoffin ja Amy Matthewsin ”Yoga Anatomy.” Löysin tämän AdLibriksestäkin ja mietin useammankin tovin mistä lähtien anatoomia on suomeksi kirjoitettu kahdella oolla. Jossain vaiheessa tajusin että kyseessä on eestin kielinen käännös kirjasta (Jooganatoomia), suomalaista versiota en löytänyt. Tässä kirjassa on selkeä kuvitus mitä tapahtuu kehossa ”pinnan alla” ja jokaisen asanan kohdalla kerrotaan selkeästi mitä sen aikana tapahtuu nivelissä ja lihaksissa, ja kuinka hengitys toimii asennossa. Tätä kirjaa selailen/luen useamman kerran viikossa kun haluan tarkistaa jonkin yksityiskohdan asanasta jonka haluan sisällyttää seuraavaan joogasarjaan tms.
Omistan myös Dr Ray Longin kaksi kirjaa, ”The Key Muscles of Yoga” ja ”The Key Poses of Yoga.” Myönnettäköön että minua viehätti varsinkin kirjan isot kuvat (koska iso kuva = helppous?) ja selkeitä kirjat ovatkin. Kirjoja on helppo katsoa myös harjoituksen aikana toisin kuin edellä mainittuja jotka ovat enemmänkin ”istu alas ja lue muistiinpanojen kanssa” tyylisiä.
Mitä joogakirjoja sinä suosittelisit?
March 6, 2018
Uuden vuoden päätökset ja kuinka saada niistä jotain irti
Pitäisikö niitä ensinnäkin kutsua lupauksiksi vai päätöksiksi vai lupauksiksi… Ulkosuomalaisen korvaan ”lupaus” kuulostaa hieman löysemmältä, sellaiselta ”yritetään nyt” menolta. Päätös taas on voimakas sana, ”minähän päätän, perkele!” Vaikka päätöksien ei halua tietenkään aiheuttaa liikoja stressitiloja ja mielipahaa on syytä kuitenkin valmistautua näkemään jonkinasteista vaivaa niiden eteen.
Oman elämän isoja ja pieniä päätöksiä voi tietenkin tehdä joka päivä, vaikka keskellä päivää, sen sijaan että odottaisi huomista, ”parempaa hetkeä” tai uutta vuotta. Päätöksien ei myöskään tarvitse olla koko loppuelämää koskevia (noin teoriassa.) Jokainen elämäntapa- ja yritysvalmentaja (sekä naistenlehti) kertoo että tavoitteissaan onnistuu parhaiten kun ne pilkkoo pieniin osiin ja keskittyy niihin ”nyt tällä hetkellä” tyylisesti, sen sijaan että uupuisi jo lähtömetreillä vuoren kokoiselta tuntuvaa urakkaa ajatellessa.
Alla pari muuta vinkkiä jotka otan itse käyttöön, jahka tästä välipäivien suunnittelujaksosta ja maasta toiseen siirtymisestä pääsen tämänhetkiseen omaan kotiin Lontooseen.
Tukkimiehen kirjanpito vanhan kunnon ruutupaperin kanssa!
Ostin lentokentältä Lontoossa matkalukemiseksi Courrier – Stories of Modern Business-nimisen lehden jonka yhdessä kolumnissa puhuttiin kuinka helppoa on tehdä lupauksia mutta sitäkin haasteellisempaa pitää niistä kiinni. Kirjoittaja itse käytti 90 päivän tipattoman ylläpitämiseksi Jerry Seinfieldiltä oppimaansa kikkaa jossa jokainen päivä jona haaste on pitänyt (tai se on suoritettu) merkataan ruutupaperille X:llä. Mitä enemmän x:iä näet edessäsi päivien kuluessa, sitä todennäköisemmin sitoudut yhä enemmän haasteeseen – ja saat sen suoritettua (tai jopa muodostettua uuden tavan.) Tämä teoria perustuu dopamiiniin jota tehtävän suorittamisen aiheuttama mielihyvä tuottaa elimistössämme. Lisäksi visuaalinen havainto rivistä x-merkkejä taas puolestaan kannustaa jatkamaan vaikka mielessä kävisikin ajatus että ”jos mä nyt tän yhden kerran jättäisin välistä…” Ajatus tyhjästä ruudusta kaikkien ”onnistuneiden” päivien jälkeen voi hyvinkin estää lipsahduksen ruodusta. Loppupeleissä kyse ei tietenkään ole sen kummemmasta kuin tahdonvoimasta mutta jos se tuntuu heikolta, ruutupaperista ja kynästä voi hyvinkin olla apua.
Kalenteri joka on suunniteltu motivoimaan ja potkimaan eteenpäin!
Olen niitä ihmisiä jotka rakastavat listoja, suunnittelua, mindmappeja ja eriväristen kynien ja tarralappujen käyttämistä. Nuorempana olin näiden käytössä todella hyvä, niin että 25-vuotiaana totesin tehneeni kaiken mitä siihen ikään mennessä olin haaveillutkin tekemäni – elämäni aikana. Korporaatiourani aikana Outlook ja ”joku muu” hoiti suurimman osan päivieni suunnittelusta ja parin vuoden downshiftauksen aikana taas kaikki asiat ovat pysyneet päässäni. Jälkimmäinen on totta kai hienoa ja tarpeenkin meille kaikille, ainakin hetkellisesti, mutta se ei välttämättä auta luomaan ja hahmottamaan tavoitteita, edes niitä pieniä. Vuonna 2017 tein hiljaisen laskun parempaa suunnitelmallisuutta kohti bullet journalia käyttäen mutta vuodella 2018 otan astetta järeämmät aseet käyttöön! Löysin Englannissa suunnitellun ja palkintoja voittaneen (Vuoden 2018 Paras kalenteri UK Calendar Awardseissa – todellakin herätti uteliaisuuden ) Trigg-kalenterin josta esimerkiksi löytyy teema jokaiselle kuukaudelle sekä erilliset vuosisuunnitelmasivut työelämälle, ihmissuhteille, omalle elämälle ja ”intohimoille” (jotka kyllä suomeksi kääntäisin ennemminkin muotoon harrastukset mutta ihan miten vaan.) Näiden suunnitelmien etenemistä kysellään sitten vuoden mittaan useammassa kohdassa, jonka lisäksi joka päivälle voi kirjoittaa ne tärkeimmät ja ei-niin-tärkeät asiat. Bullet journalinsa voi tietenkin rakentaa myös tähän muotoon, itseäni tosin miellyttää valmiiksi luodut kehykset ja pohtimista varten asetetut kysymykset jotka toivottavasti auttavat laiskotuksen tai täydellisen motivaationpuutteen iskiessä.
On tietenkin myös tärkeä muistaa että elämä ei ole – eikä todellakaan saa olla – yhtä suorittamista ja puuhastelua. Aivojen ja koko kehon hyvinvoinnin kannalta on ehdotonta että joka päivään sisältyy myös lepoa ja jos mahdollista, jopa pieniä tylsistymisen hetkiä. Tylsyys tutkitusti ruokkii luovuutta sekä aikuisissa ja lapsissa ja säännölliset tylsät hetket voivat lisätä yleistä tuottavuutta. Hiljentyminen on tärkeää myös itsessään, ilman mitään tuotannollisia taka-ajatuksia.
“Tylsyyden iskiessä pääsee luovuus esille.”

Uuden vuoden, tai muidenkaan, päätöksien ei myöskään pidä antaa ottaa yliotetta elämästä. Kaikkea ei voi kontrolloida ja aukon ruutupaperissa ei pidä olla maailmanloppu, joskaan ei myöskään syy luovuttaa. Todellinen vahvuus, se joka löytyy meistä kaikista, on kyky kohdata vastoinkäymiset rohkeasti (vaikka alun harmittelujen jälkeen), antaa niiden opettaa jotain uutta ja jatkaa eteenpäin, kurssia muuttaen jos tarve on.
Millaisia apukeinoja sinä olet käyttänyt/käytät suunnitelmiesi toteuttamiseksi? Entä millaisen kalenterin otat käyttöön ensi vuodeksi?
December 28, 2017
Vetoaako jooga vain tietyntyyppisiin ihmisiin ja kuuluko se vain etuoikeutetuille?
Muutama viikko sitten osallistuin seminaariin jossa keskusteltiin joogan monimuotoisuudesta – tai sen puutteesta. Keskustelun lähtökohtana oli usein eteen tuleva käsitys siitä, että joogaa harrastavat tietynlaiset ihmiset jotka usein kuvitellaan valkoihoisiksi, hoikiksi, notkeiksi nuorehkoiksi naisiksi joilla ei ole (ainakaan selkeästi nähtävissä olevia) vakavia terveydellisiä haasteita. Keskustelun panelistit ja yleisö pohtivat mistä tämä oletus johtuu, onko se edes totta ja kuinka vallalla olevia luuloja voi haastaa ja siten tuoda joogaa lähemmäksi erilaisia kohderyhmiä?
From left to right: Jonathan Sattin, Dana Falsetti, Corrie Ananda Preece, Isa-Welly Locoh-Donou and Frederique Sardais
Meillä kaikilla on tietenkin erilaisia kokemuksia, ja itse olen nähnyt Suomessa (tai no, Tampereella ainakin) joogastudioilla hyvinkin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, vaikka naisia kieltämättä on melkein joka tunnilla enemmistö. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava että kaikilla joogastudioilla on omanlainen henkensä ja tyylinsä, jotka taas helposti vaikuttavat siihen millaisia ihmisiä asiakkaiksi valikoituu – tai jää valikoitumatta. Joogan kokeilu voi kiinnostaa mutta jos itsellä on olo että ei jotenkin sovellu tietyn paikan asiakkaaksi ja muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla, kiinnostus ei ehkä koskaan johda tunnille menoon tai muuhunkaan joogaan tutustumiseen.
Alla on osa paneelikeskustelussa esille tulleista syistä siihen miksi joogatunnille meneminen voi tuntua vieraalta tai vaikealta:
- Tunne siitä, että tunneilla on pelkästään naisia ja kaikki joogaopettajatkin ovat naisia.
- Tunne siitä, että joogatunnilla käy vain hoikkia ja normaalivartaloisia ihmisiä joilla ei ole koskaan ollutkaan minkäänlaisia terveydellisiä haasteita, joko henkisiä tai fyysisiä.
- Tunne siitä, että on liian vanha/kankea/huonokuntoinen joogaamaan.
- Tunne siitä, että jooga ei ole kulttuurillisista ja/tai uskonnollisista syistä itselle sopiva harrastus.
- Hinta, aikataulut ja etäisyys: Joogatunnin hinta voi olla liian kallis tai joogatunteja ei ole itselle sopivaan aikaan tai sopivan matkan päässä. Jos sopivan hintaisia tunteja olisikin tarjolla, ne voivat olla esimerkiksi keskellä päivää jolloin ollaan töissä
Mistä yllä olevat käsitykset sitten johtuvat? Koska monilla joogasaleilla käy ihmisiä laidasta laitaan, onko yllämainittujen syiden takana se, että joogasta kirjoitettaessa (tai joogatuotteita mainostaessa) kuvituksena käytetään usein saman ihmistyypin edustajia? Onko tämä tietoinen valinta studioiden ja mainostajien puolelta, vai onko kyseessä tiedostamaton ennakkoasenne jonka johdosta uudenlaisia kohderyhmiä ei edes osata kaivata saatikka hakea? On yksi asia sanoa kuinka jooga sopii kaikille ja kuinka kaikki ovat tunnille tervetulleita mutta aivan toinen toteuttaa nämä käytännössä. Mitä jos jollekin kaikesta huolimatta tulee tunne, että ei syystä tai toisesta vain kuulu joukkoon tai että joogaohjaajalla ei ole taitoja modifioida asanoita jollain tavoin liikuntarajoitteiselle, oli kyseessä sitten vakava ylipaino tai vaikea skolioosi?
On tietenkin mahdotonta luoda tilaa jossa aivan kaikki tuntevat olonsa luontevaksi heti sisään tullessaan ja omasta kokemuksestanikin tiedän, että on voi todella hankala vetää tuntia jolla on sekä vasta-alkajia että pitkän linjan joogaajia ja ottaa kaikkien kokemustaso tasapuolisesti huomioon. Asia johon me kaikki pystymme kuitenkin vaikuttamaan on tietoisuus erilaisista kynnyskysymyksistä ja ennakkoasenteista ja pyrkiä vaikuttamaan niihin positiivisesti omalla esimerkillä.
Jooga on myös paljon muuta kuin fyysinen harjoitus. Meditointi, hengitysharjoitukset ja filosofisten tekstien lukeminen ovat myös joogaa ja ehkä joillekin sopivampi tai mielekkäämpi tapa tutustua harjoitukseen. Yhtenä joogaopettaja tärkeimpänä ominaisuutena koen kyvyn pitää mielen avoimena kaikenlaisille kysymyksille, vastata niihin parhaan mukaan ja osoittaa kuinka harjoituksen voi tuoda osaksi jokapäiväistä elämää, ryhmäharjoituksen kanssa tai ilman.
Millaisia ennakkoasenteita sinulla on (tai olet kuullut että muilla on) joogaa kohtaan? Vaikuttaako jooga sinusta enemmän ”naisten harrastukselta”, vai käytkö itse ehkä salilla jossa on edustettuna koko elämän kirjo? Vai oletko edes kiinnittänyt näihin asioihin mitään huomiota? Koska en tiedä Suomen joogaskenestä mitään, olisi hauska kuulla teidän mielipiteitä ja huomioita saleista, niiden tunnelmista ja millaiseen yleisöön jooga sinun kokemustesi mukaan vetoaa (tai ei?)
November 30, 2017
Musiikki joogatunnin aikana – Uhka vai mahdollisuus?
Aloittaessani säännöllisen joogaamisen, ja jopa vielä muutama vuosi sitten, en ajatellut että musiikki voisi olla joillekin tärkeä osa joogatuntia. Olin kuitenkin suoraan sanoen hämmästynyt (eli siis elänyt täysin omassa kuplassani joka oli syytäkin puhkaista) kun ymmärsin että monille hyvän ja huonon tunnin ero on juuri siinä musiikissa. Kärjistäen voisin sanoa että monille musiikki joogassa = hyvä tunti, ei musiikkia joogatunnilla = ei se kaikista paras tunti. Riippumatta siis itse tunnin sisällöstä ja opettajan taidoista.
Itseäni musiikki ei varsinaisesti haittaa (yleensä) ja kotona voi hyvinkin soida jotain taustalla harjoitellessani. Olen myös ollut tunneilla joissa musiikki on palvellut harjoitusta loistavasti: Drum’n’base kello seitsemältä aamulla voimakkaan Jivamukti-harjoituksen taustalla kyllä herättää päivään siinä missä pari kuppia kahviakin. Vaihtoehtojen edessä, jos siis olisi kaksi täysin samanlaista tuntia edessä, valitsisin ehdottomasti tunnin jossa ei ole musiikkia (en laske musiikkiin mantrojen laulua tai Kirtania joka voi kuulua tuntiin.) En myöskään itse soita yleensä musiikkia omilla tunneillani, alla olevista syistä:
- Musiikki häiritsee harjoitukseen keskittymistä. On helpompi hiljentyä ja keskittyä oman kehon tuntemuksiin kun isoin ääni salissa lähtee (ohjaajan lisäksi) omasta hengityksestä.
- Elämä on jo muutenkin ääniä täynnä. Yleensä joka paikassa on kaikenlaista taustamelua ihan tarpeeksi. Itse kaipaan usein hiljaisuutta ja haluan myös tarjota mahdollisimman hiljaisen ympäristön heille, jotka tulevat harjoittelemaan kanssani.
- Hyvän soundtrackin (puhumattakaan useamman) tekemiseen menisi varmaan hirveästi aikaa. Jos soittaisin musiikkia pitäisi sen sopia tempoltaan ja tunnelmaltaan tunnin eri osiin: Pranayama, lämmittely, tunnin yleinen teema ja asanat… mitä sitten tunnilla tapahtuukaan. Jota ei voi aina etukäteen suunnitella. Ja mitäs sen musiikin kanssa sitten tekisi? Kuulostaa ehkä hieman täydellisyyden tavoittelulta mutta musiikki on vakava(hko) asia
- Musiikki on todella henkilökohtaista. Ikinä ei tiedä mitä assosioita ihmisille tulee mistäkin biisistä. Niin epätodennäköistä se onkin että ambient-musiikki tämän aiheuttaisi, olisi kurjaa jos jostain kappaleesta tulisi jollekin mieleen ero tai joku muu ikävä muisto.
Ehkä joku päivä lämpiän taustamusiikin soittamiselle omilla tunneillani, ja kuten sanoin on aina välillä kiva osallistua tunneille jossa soi musiikki. Mitä mieltä te olette: musiikkia joogan taustalla vai ei?
November 14, 2017
Instagramin joogakuvista
Viime viikot on olleet todella raskaat. Surullisia asioita, kiireellinen duunideadline (joskin myös mukava työ) ja paljon avoimia kysymyksia tulevaisuudesta joihin ei tunnu löytyvän vastauksia ainakaan hakemalla.
Tälläinen tilanne vaatii siis pikaisesti jotain hauskuutta! Vanhoja postauksia kaivellessani löysin JP Searsin Instagram-videon joka naurattaa aina. Itselleen nauraminen on myös terveellistä joten videon perästä löytyy pari aiemmin julkaistua mutta myös ennennäkemättömiä joogaotoksia joista ei välity ei symmetriaa, eteerisyyttä tai sisäistä rauhaa.
Erikoismaininta sille että horisontti ei ole koskaan suorassa ajastetuissa kuvissa vaikka sitä kuinka olisi yrittänyt.
Naamallaan-sana. Käsivarret on kyllä tiiviisti kyljissä kiinni.
“Äkkiä pakoon ennenkuin osuu!”
Eläimet oppii nopeasti – Kamera, ihminen nostaa jalkaansa, paras häipyä mereen.
Lojaalisuutta löytyy kuitenkin aina, varsinkin jos heiluu riittävän kauan.
Kalimera, olen Suomesta ja on aamu, selittää varmaan tarpeeksi?
“Älä ota sitä kuvaa vielä!”
Viimeiset kolme kuvaa (joissa horisontti on suorassa) on ottanut Heidi Marttinen.

Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
September 1, 2017
Siivoustalkoot auringonnousun aikaan
EU-maiden ympäristöystävällisyysvertailuissa Kypros löytyy yleensä listan häntäpäästä. Kierrätys ei ole läheskään yhtään yleistä kuin monessa muussa Euroopan maissa. Omassa kylässäni paperit ja muovit on tultu hakemaan toukokuusta lähtien kerran viikossa, kunhan ne ovat oikeanlaisissa säkeissä kadun reunalla (näitä oikeanlaisia säkkejä saa tietenkin ostaa kylän pormestarin omistamasta kaupasta…) Tölkkien keräys on lähinnä hyväntekeväisyysjärjestöjen kontolla jotka käyttävät alumiinista saadut rahat omiin kohteisiinsa. Muovipusseja saa useimmista kaupoista mukaansa niin paljon kun haluaa – ja niitähän halutaan. Vuoden 2018 alusta muovipusseista aletaan keräämään samaa maksua jonka niistä joutuu useimmassa EU-maassa jo maksamaan joka tulee olemaan iso muutos parempaan suuntaan.
Vaikka ympäristöasiat ovatkin yhä enemmän esillä uutisissa (ja ilmeisesti myös kouluissa) roskaamista näkee täällä joka päivä valitettavan paljon. Teillä näkee harva se hetki kuinka sätkät, take away frappemukit ja nenäliinat lentävät ikkunasta ulos. Myös enemmän tai vähemmän epämääräisiä muoviesineitä löytyy rannoilta ja katujen reunoilta uskomattomia määriä, kuten myös suljettuja muovipusseja jotka on vaan jätetty mihin sattuu. Varsinkin tämä jälkimmäinen on itselleni täydellinen käsittämättömyys: jos vaivaa on nähty jo sen verran että pieneen leipomosta saatuun muovipussiin on pistetty illan piknik-roskat niin miksei sitä samalla vaivalla sitten vie lähimpään roskapönttöön – niitä kun löytyy ilman sen suurempaa hakemista.
Kyprokselta löytyy myös useita ”sininen lippu” – ja muitakin rantoja joita siivotaan jatkuvasti ja ne ovatkin hyvin siistejä. Toinen totuus paljastuukin näiden rantojen ulkopuolelle mentäessä. Monia rantoja siivotaan harvalleen viranomaisten toimesta ja muuten niiden siistiminen on vapaaehtoisten kontolla.
Viime sunnuntaina purjelautailu- ja SUP ystäväni organisoivat tällaiset siivoustalkoot joka kulki nimellä ”Paddle for our Sea.” Osa porukasta lähti liikkeelle kello viideltä aamulla SUP-laudoilla ja saapui 5:30 rannalle jota alettiin siivoamaan porukalla. Itse karautin paikalle kuuden aikaan (autolla… lauta oli tosin mukana) ja ehdin puolessa tunnissa keräämään pari säkkiä itsekin.
Valitsemaltamme alueelta löytyy virallinen koiraranta sekä kilometritolkulla matalaa hiekkarantaa. Paikka on suosittu telttailu –ja juhlintakohde sillä lähistöllä ei ole asutusta jota häiritä. Paikalla on myös muutamia roskalaatikoita mutta noukittavaa piisasi siitä huolimatta. Tarkalleen ottaen 300 kilon verran. Tunnin aikana. Koska kyseessä oli ns. awareness raising-tempaus toimme roskat mukanamme ”kotirannalle” jossa jätesäkit ja tilastot pistettiin esille kaikkien nähtäville päivän ajaksi. Paikalle tuli myös meribiologi Kyproksen maatalousviraston kalastusosastolta joka kertoi meille kilpikonnien suojelusta ja kuinka Välimeri on muutaman vuoden sisällä muuttanut muotonaan ja muistuttaa nykyään lämpötilaltaan ja asukkailtaan enemmän punaista merta.
Toivottavasti tämä tempaus sai ainakin muutaman ihmisen ajattelemaan minne roskansa nakkaa tulevaisuudessa, ranta jäi ainakin toistaiseksi hieman siistimmäksi.
Tämän postauksen siivoustalkoot kuvat ovat WindsurfCity Cypruksen tiimin ottamia – Kiitos lainasta ja koko homman organisoimisesta!

Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
July 26, 2017
Helleaalto ja SUP joogaa
Kyproksella on ollut viikon kestävä helleaalto. Toisin kuin Suomessa, sana ”helleaalto” ei Kyproksella yleensä ilahduta kovin monia, onhan heinäkuun keskilämpötila jo valmiiksi aivan riittävät 36-37C astetta. Tänä vuonna sää kuitenkin on kuumin sitten 30 vuoteen ja sisämaassa Nikosiassa mitattiin muutama päivä sitten 45C lämpötila. Rannikolla on pyöritty neljässäkymmenessä asteessa ja merivesi on noin 27C asteista. Kun suihkustakaan ei tule kylmää vettä ennen lokakuuta niin miten täällä sitten eletään kesäkuukaudet?
Ilmastoinnin ja tuulettimien avulla tietenkin! Kyproksen lomakuu on elokuu joten vielä heinäkuun ajan ainakin onnekkaat toimistotyöntekijät pääsevät nauttimaan viilennetyistä sisätiloista. Ilmastointilaitteista otetaankin täällä kaikki irti ja varmaan jokaisesta toimistosta löytyy joku jolla on villatakki päällä ja huivi kaulassa tämän takia. Myös ostoskeskukset ovat kesäisin hyvä paikka viettää aikaa ja Nikosiassa on avattu joitain virallisia rakennuksia päivisin ihmisille jotka kaipaavat viileää tilaa. Lapsia, vanhuksia ja heikkokuntoisia kehotetaan pysymään sisällä ja juomaan tietenkin mahdollisimman paljon vettä. Tästä huolimatta helteet ovat jo vaatineet täällä muutaman kuolonuhrin.
Jos ilmastoitua tilaa ei ole käytössä on muitakin vaihtoehtoja. Itse herään koiran aloitteesta joka aamu puoli kuuden aikoihin jolloin lämpötila on reippaasti alle kolmekymmentä. Noin kymmeneen asti ilma on suhteellisen miellyttävä ja tällöin on hyvä hoitaa lenkit, uinnit, puutarhatyöt, siivoukset ja kaikki älyllistä toimintaa vaativa tekeminen. Alkuiltapäivästä auringon paistaessa korkeimmillaan nukutaan päiväunet ja ulos voi taas uskaltautua viiden jälkeen. Illalla valvon yleensä normaalia myöhempään ja viimeistelen aamulta jääneitä hommia. Ymmärrykseni Etelä-Euroopan maiden siestaa kohti on parantunut huomattavasti täällä asuessani.
Joogatunnit hoidan tietenkin normaalisti mutta ilman ollessa kuumimmillaan pidän tuntien kulun rauhallisena. Pysymme asanoissa hieman pidempään, ja voimakkaimmat harjoitukset ovat kesätauolla kun jo pelkkä paikallaan makaaminen saa hien virtaamaan.
SUP joogalle kesä on hyvää aikaa, veden lämpötila ei pelota ketään ja useat turistit haluavat mielellään kokeilla lomalla joitain uutta mitä ei välttämättä ole kotimaassa tarjolla. Larnakassa tuulee aina jonkun verran joten sen ja auringonpaisteen takia SUP joogatunnit pidetään aamuisin. Tämä on ehdottomasti yksi parhaista tavoista aloittaa aamu!
Alla muutamia kuvia aiemmin tällä viikolla pitämältäni yksityistunnilta. Seuraava SUP jooga tunti pidetään Larnakassa WindsurfCityCyprus’sen luona tulevana sunnuntaina (9. heinäkuuta) kello 8. Jos olet maisemissa varaa paikkasi tämän linkin takaa ja tule mukaan joogaamaan veden päällä!
Tämän tekstin kaikki kuvat on ottanut Margarita WindsurfCityCypruksesta.

Tallenna
Tallenna
Tallenna
July 6, 2017
Lisää hiekasta ja Välimeren vaietuista puolista
Viime viikkoinen kirjoitus Välimeren puhumattomista puolista sai aikaan paljon keskustelua. Hiekkasateista ja hiekasta yleensä tuntuu saavan osansa jokainen välimeren maa. Kiitoksia kaikille kommentoijille!
Hiekasta kirjoitettiin myös paikallisessa sanomalehdessä Cyprus Mailissa viime viikolla: tutkimukset viimeisen 15 vuoden ajalta ovat osoittaneet että hiekkamyrskyt ovat voimistuneet ja niitä on yhä useammin. Syiksi epäillään ilmaston muutoksia ja aavikoitumista Lähi-idän alueilla. Kyproksen yliopisto onkin aloittamassa syksyllä kreikkalaisten ja israelilaisten yhteistyökumppaneidensa kanssa nelivuotista projektia joka tutkii kuinka hiekan aiheuttamia terveyshaittoja voisi vähentää. Siivoushaitoista ei puhuttu mitään.
Moni mainitsi kommenteissa erään Välimeren (rannikko)seutujen ilmiön jonka itse mainitsin vain sivusanalla: Ilmankosteus! Ilmankosteus on hieno asia iholle, varsinkin jos Suomessa asuessaan on kärsinyt kuivasta ja kirvelevästä ihosta ympäri vuoden. Luin myös jokin aika sitten että Kyproksella on juuri se ihmisille optimaalinen ilmankosteus, hienoa tämäkin. Kosteudella on kuitenkin muutama ei-optimaali puoli joista kukaan ei puhunut etukäteen ja jotka piti oppia kantapään kautta.
Jos ummehtunut haju ja homeiset ruokatavarat ja vaateet eivät kiinnosta niin kaappeja joissa em. tavaraa on syytä pitää auki ainakin osan päivästä. Joka päivä. Olen pikkuhiljaa oppinut että jos suunnittelen käyttäväni esim. vaatetta jota en ole pitänyt vähään aikaan on se syytä kaivaa kaapista esiin ajoissa jotta siitä ehtii pesemään ummehtuneet hajut ja mahdolliset kosteustahrat pois. Samoin kannattaa tarkistaa että lakanat ja liinavaatteet ovat täysin kuivat ennen kuin ne viikkaa kaappiin. Pienikin kosteus voi muuten johtaa (Suomesta raahattujen-vaikka-ei-Suomessa-valmistettujen Finlaysonin) lakanoiden lentämiseen roskiin kun niitä seuraavan kerran tarvitsisi. Kosteutta vastaan voi taistella ”soodaa lasipurkissa”-kikalla joka imee kosteutta suhteellisen tehokkaasti mutta vaikka kaapit ovat täynnä näitä purkkeja niin ovia ei kuitenkaan kannata pitää kiinni pitkiä aikoja putkeen.
Jääkaapissa ei aina ole edes valoa mutta kahvia, kahvipurkkeja ja soodaa löytyy aina.
Kosteudesta ikävimpiin asioihin, Kyproksen käytännön eläinsuojeluasiat ovat todella kurjassa kunnossa vaikka asiaankuuluva, päivitetty laki on olemassa ja eläintenomistajille on selvät ohjeet kuinka toimia Maatalousministeriön kautta. En ole esimerkiksi missään muualla maailmassa nähnyt yhtä paljon kuolleita kissoja ja koiria katujen ja moottoriteiden varrella, ja kyse ei ole siitä että paikalliset eläimet olisivat normaalia kovempia juoksemaan keskellä teitä. Jätän asian syyt ja seuraukset sen tarkemmin käsittelemättä mutta mainittakoon että suomalainen yhdistys Kyproskoirat Ry tekee hienoa työtä löytökoirien eteen sekä Kyproksella että myös tuomalla koiria Suomesta löydettyihin. Yhdistystä voi auttaa lahjoituksen lisäksi toimimalla lentokummina – jos tämä kiinnostaa ota yhteys suoraan Kyproskoirat Ry’n.
Meidät on kummatkin löydetty kadulta mutta nyt meillä molemmilla on oma suomalainen autokuski.
Jotta tämä postaus ei päättyisi täysin masentaviin tunnelmiin, tässä vielä muutama random fakta Kyproksesta.
- Koko Pafoksen kaupunki saaren länsirannalla on UNESCOn maailmansuojelukohde. Tämä yllätti itsenikin sillä vaikka Pafos on yksi vuoden 2017 Euroopan kulttuurikaupungeista, itselleni se on aina esittäytynyt lähinnä jättimäisenä tietyömaana. Pafoksen ympäristö puolestaan on todella upeaa.
- Maailman vanhin (tai ainakin yksi vanhimmista) vielä valmistettavista viineistä on Kyprokselta: Kyseessä on makea jälkiruokaviini Commandaria. Monet lähteet mainitsevat että Commandariaa on valmistettu yhtäjaksoisesti noin 5000 vuotta. Ehkä ei pitäisi paljastaa että en ole ikinä tätä tuotetta maistanut.
- Kyproksella on myös useita viinitiloja ja viiniä on saarella viljelty tuhansia vuosia. Paikallisten viinien laatu on vaihteleva mutta joukkoon mahtuu todellisia laatuyksilöitä. Oma lempirypäleeni on Xynisteri ja tästä tehdyistä viineistä olen tehnyt kattavaa vertailevaa tutkimusta jo useamman vuoden.
- Kyproksella on maailman parhaat perunat ja niitä valmistetaan monella eri tapaa. Enkä edes erityisemmin välitä perunoista. Paitsi täällä.
- Kesällä hanoista ei tule kuin lämmintä/kuumaa vettä. Virkistävät suihkut voi siis unohtaa useammiksi kuukauksiksi. Kylmistä suihkuista saa nauttia sydämensä kyllyydestä talven tullessa kun ensimmäiset viikot kuitenkin unohtaa joka kerta, että vedenlämmittäjä on syytä pistää päälle noin 30 minuuttia ennen aiottua suihkuun astumista.
- Kypros on Välimeren kolmanneksi isoin saari. Kuka tietää mitkä ovat kaksi isointa?
June 20, 2017
Asioita joita kukaan ei kerro Välimeren saarella asumisesta
Kypros tunnetaan aurinkoisena lomakohteena jossa on hyvää ruokaa, rento meno ja jonne kesäisin pääsee suorilla lennoilla useammaltakin kentältä Suomesta. Nämä asiat ovat tietenkin kaikki totta ja on ilman muuta miellyttävää herätä tammikuussa seitsemältä aamulla auringonpaisteeseen sekä syödä monipuolista lähiruokaa ympäri vuoden. Arki on kuitenkin arkea asui sitä missä tahansa ja päätinkin listata muutamia asioita joista harvemmin (ikinä?) kuulee mainittavan kun puhutaan asumisesta Eteläeurooppalaisella saarella.
Ensinnäkin täällä sataa hiekkaa taivaalta. Ei tietenkään koko aikaa mutta muutaman kerran vuodessa Saharan hiekat rantautuvat Kyproksen taivaalle asti. Taivas näyttää punertavan keltaiselta ja hienoinen hiekka laskeutuu maahan muuttuen pölyksi joka menee aivan joka paikkaan. Siinä missä Suomessa saa autoa kaivaa talvisin lumen alta, Kyproksella autoaan saa pestä tiheään sen pölyisyyden takia johon ei nopea ikkunoiden pesu auta.
Yleensä hiekat taivaalla eivät aiheuta sen suurempia ongelmia mutta vuonna 2015 saarelle saapui ennätyksellisen suuri hiekkamyrsky Syyriasta. Koulut menivät kiinni, lapsia ja vanhuksia kehotettiin pysymään sisätiloissa ja itsekin taisin tehdä töitä pari päivää kotoa käsin koska eteen ei näkynyt muutamaa metriä enempää. Olo oli kuin kellastuneessa valokuvassa, alla oleva kuva varmasti selventää tätä.
Kaksi päivää tätä oli karu kokemus
Ei niin rentouttava maisema tällä kertaa
Sitä hiekkaa ja pölyä on muutenkin aivan joka puolella, aivan koko ajan. Missään muussa maassa asuessani on ole joutunut imuroimaan aivan joka päivä. Vaikka kotirantani ei ole edes kovin hiekkainen, hiekan hienoisuus, tuuli, ovien ja ikkunoiden aukipitäminen (kuumuuden takia) ja en tiedä mikä saa aikaan sen että koti nopeasti kuin hiekkalaatikko ellei sitä vähän siisti jatkuvasti. Ja siivoamisesta puheen ollen, yhdistelmä hiekka + merituuli + ilmankosteus = jatkuvasti likaiset ikkunat. Näistä ei idyllisiä ranta-asumuksia esittelevät julkaisut kerro mutta ovatpahan yksi syy lisää pitää ikkunoita auki koko ajan ja nauttia näköalasta (ilman hiekkaa.)
Se normaalimpi näköala
….paitsi että silloin sisään pääsevät kaikki pirulliset ötökät, varsinkin verenhimoiset mäkäräisen/hyttysen sukulaiset jotka kylmimpiä kuukausia lukuun ottamatta ovat aina valmiina pilaamaan yöunet. Olen täällä saanut osakseni paljon pahempia puremia kuin Suomessa ikinä ja vuosien varrella olen testannut useita luonnonmukaisia ötökän karkottajia, kasveja ja eteerisiä öljyjä. Tehokkaimmaksi karkottajiksi ovat osoittautuneet pöytätuulettimen pitäminen päällä öisin sängyn vierellä, Zanz Helan-“huonetuoksu” (tarkoitettu siis nimenomaan ötököiden karkoitukseen) ja vanha kunnon hyttysverkko ikkunassa (omani on tosin kissa raapinut risaksi.)
Talvella ei siis tarvitse kärsiä hyttysistä ja raikkaasta ilmasta saa nauttia vaikka ikkunat pitäisi visusti kiinni. On sanomattakin selvää että Kyproslaiset talot on rakennettu eri tavalla kun Suomalaiset. Täällä asutaan väljästi ja varsinkin vanhat talot ovat korkeahuoneisia ja tehty niin että ne pysyvät kesällä kohtuullisen (siis alle 30 asteen) viileinä ja talvella, noh, kohtuullisen viileinä. Niin viileinä että ulkona voi olla lämpöisempää kuin sisällä. Itse olen onnistunut aina löytämään asuntoja joissa ei ole pattereita vaikka niitä kyllä useista taloista löytyy. Lämmityksen voi myös hoitaa takalla, lämpöpumpulla tai irtopatterilla jos sähkölaskun järkyttävä loppusumma ei haittaa, tai vaikkapa kaasulämmittimellä. Jos näitä ei löydy, kylmät talviviikot/pari kuukautta voi tyytyä pukeutumaan sisälle samalla tavalla kuin uloskin, tarkoittaen että sisällä voi joutua istumaan pipo päässä, hanskat kädessä ja viltti polvilla. Sillä ei se sää vaan ne varusteet.
Seura pitää lämpöisenä
Kesällä tilanne on tietenkin täysin päinvastainen, hiki valuu bikineissä istuessa ja jäätelö sulaa käteen ennen kuin sen ehtii edes puoliksi syömään. Jokaisesta Kypros-asunnosta löytyy kyllä ilmastointi ja/tai tuuletin tai kolme. Itse koin suuren järkytyksen nähdessäni ensimmäisen saarikesän jälkeisen sähkölaskun, jostain syystä mieleeni kun ei ollut tullutkaan että kesän lasku voisi olla moninkertainen talven laskuun verrattuna, juuri ilmastoinnin käyttämisen takia. Vahingosta viisastuneena olen totuttanut itseäni kuumuden sietämiseen ja tuulettimen käyttöön. Elokuussa lämpötilan ollessa korkeimmillaan on hyvä aika paeta Suomeen ja saarella ollessa ajoittaa ulkoilu ja asioiden hoitaminen joko aamuun ennen kello kymmentä tai iltapäivään/iltaan.
Kyproksen korkein kohta on muuten korkeammalla kuin Suomen korkein huippu. Olympos-vuori Troodoksen vuoristossa kohoaa 1952 metriin ja Halti jää siis reippaasti kakkoseksi 1324 metrin korkeudellaan. Talvisin Kyproksella voi lasketella, jonka jälkeen voi halutessaan ajaa rannalle uimaan. Luonnon monipuolisuus onkin Kyproksen yksi parhaista puolista vaikka useammat varmasti mieltävät saaren puhtaaksi rantakohteeksi.
Lunta Kyproksella maaliskuussa
Näitä pieniä ja suuria asumiseen vaikuttamiseen juttuja löytyisi tietenkin enemmänkin. Seitsemän vuoden aikana olen varmasti myös tottunut moneen asiaan niin etten niin etten edes muusta tiedä/välitä. Näitä huomioita on kuitenkin aina hauska lukea muiden kirjoittamina joten tässä nämä omani.
Mikä on pistänyt silmään muille Kyproksen/Välimeren saarien matkaajille (tai asujille)?
Tallenna
June 13, 2017
Luovuttaminenkin on vaihtoehto
Elämänneuvojen ja iskulauseiden jatkuvaa virtaa seuratessa tulee helposti olo, että luovuttaminen jonkun asian suhteen on pahinta mitä elämässä voi tehdä. Oli kyseessä sitten dieetti, uusi liikuntaharrastus, deittailu tai yksityisyrittäminen meitä kehotetaan uskomaan itseemme, sisällämme löytyvään loputtomaan potentiaaliin ja voimaan. Kaikki haasteet kehotetaan ottamaan vastaan sillä elämä on mahdollisuus, kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ja ikinä ei tiedä mitä kulman takana odottaa. Tähän päälle kun muistutetaan että voittajat eivät luovuta ja kuinka lopussa seisoo se kuuluisa kiitos ei ole ihme jos omien projektien mielekkyyden epäileminen luo vähintäänkin syyllisen olon.
Kun yritämme tehdä parhaamme jonkun hankkeen onnistumisen eteen mutta odottamamme tulokset eivät ole tullakseen, kustannus-hyötyanalyysin tekeminen voi tuntua hankalalta. Mikä on oikea määrä sinnikkyyttä? Miten määrittää oikea aika yrittämiselle? Hankkeiden taloudelliset tekijät ovat tietenkin tärkeitä mutta yhtä tärkeää on kiinnittää huomiota asioiden tunnepuoleen. Mitkä seikat kehottavat meitä jatkamaan asioita jotka rehellisesti sanottuna tuntuvat jatkuvalta taistelulta? Onko taustalla läheisten tuki ja luottamus jota emme halua pettää? Vai onko luovuttamisen esteenä oma ego ja ylpeys joka ei anna meidän kohdata tosiasioita ja vapauttaa itsemme projektista joka ottaa enemmän kuin antaa.
Niin hankalaa kun se voi olla myöntää itselleen, kukaan ei kuitenkaan kiellä meitä lopettamasta aloittamiamme projekteja. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja luovuttaminen on vaihtoehto muiden joukossa. Asioiden päätökseen saattaminen ja uusia tuulia kohti suuntaaminen voi ottaa itsetunnon päälle useista eri syistä mutta tätä ei tarvitse pitää epäonnistumisena.
Jokainen projekti opettaa meille uusia taitoja ja oivalluksia. Ne voivat olla konkreettisia tai henkisempiä eivätkä ne välttämättä aukea meille heti. Analysoidakseen tilannetta tarkemmin voi olla hyödyllistä yrittää tarkastella tapahtunutta ulkopuolisen silmin. Luomalla etäisyyttä tapahtuneeseen auttaa keskittymään opittuihin asioihin ja erottamaan ne omista, mahdollisesti negatiivisista, tunteista.
On myös terveellistä muistaa että mieli voi muuttua ja se on ihan normaalia. Asiat voi aloittaa innostuneena ja motivaatiota pursuavana mutta matkan varrella voi paljastua asioita joita olisi ollut mahdotonta edes ennakoida. Ymmärrämme kaikki että maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti joten miksei sama pätisi omien projektien miellekkyyteenkin? Meillä voi olla usein tapana ajatella että ”lopetan minkä aloitin vaikka mikä tulisi” mutta kukaan on sanonut että tämä on se ainoa totuus?
Asioista luopuminen tietoisesti vaatii myös rohkeutta eikä se ole itsestäänselvyys. Usein tuntuisi helpommalta vain antaa asioiden olla ja hiipua pois omalla painollaan. Tästä seuraa helposti kuitenkin stressiä ja unettomia öitä, ja se voi estää myös uusien suunnitelmien toteutusta. Odotuksemme omasta itsestämme ovat usein isommat kuin mitkään ulkoiset toiveet ja paineet mutta kenen etua ne edistävät?
Rohkeus olla itselleen rehellinen, aloittaa jotain uutta, mutta myös asioista luopuminen ovat kaikki asioita jotka eivät ole helppoja eikä niitä pidä pitää itsestään selvyytenä. Tunnista rohkeutesi, tee tilannearvio, oikealta tuntuva päätös ja jatka matkaa. Ja muista, oli kyseessä sitten iso tai pieni asia, tämän hetkinen tilanne tuskin tulee määrittämään edessä olevaa elämäämme ratkaisevalla tavalla.
More of this!
Tallenna
Tallenna
Tallenna
April 12, 2017