What seems to be the most anticipated New Year is finally here and yes, I for one am pretty happy for it. Not because 2016 was personally the worst ever (but it was very bizarre) but because those weird ”non-existent days” between Christmas and New Year always make me feel like I am on a weird limbo-timeloop where nothing you do really counts (for the good and the bad of it.) So, hello 2017 and normal life!
I participated in a Circle earlier this week where we reflected on the year that has been and meditated over our intentions for 2017. After a year that felt like somebody was sitting on a reset button the whole time it felt appropriate to give thought to what type of a person I want to be in a years time? What do I want to achieve, what actions am I going to take to get to attain my goals, and how would I want others to describe me after 356 days?
Years ago I saw a quote that said something along the lines of ”your integrity as a person does not depend of the situation you are in.” This is something keeps coming to my head since almost on a daily basis. It is said that an opportunity can make a thief, and nobody might be watching but just because something is possible does not necessarily make it the right thing.
So I meditated on letting go on anything that does not serve me, on things I want to keep with me and staying true to myself and my believes. On loving myself first and demanding the same respect from others than I want to give to others.
I know it will not always be easy and I will be tested on it many times. However the feeling that it is widely possible is even stronger. And it gives me a reason to keep going with a regular meditation practise, something that I have found just as difficult. I will do it and I will do my very best to act what I say here. Because otherwise, it’s just words that do not mean a thing.
Do you want to join me?
Maailmanhistorian ehkä odotetuin vuodenvaihde on tapahtunut ja minäkin olen siitä iloinen. Vuosi 2016 ei henkilökohtaisesti ollut kyllä se kamalin ikinä vaikkakin kiitettävän kummallinen. Eniten iloitsen kuitenkin siitä että välipäivät, jotka ovat aina tuntuneet siltä kun niitä ei jotenkin olisikaan ja sen takia niiden aikana tapahtuvia asioita ei myös lasketa (hyvässä ja pahassa), ovat ohitse. Eli, tervetuloa 2017 ja normaali elämä!
Aiemmin tällä viikolla osallistuin illanviettoon jossa mietimme mennyttä vuotta ja meditoimme vuoden 2017 aikeita. Viime vuosi tuntui siltä että joku painoi koko ajan elämän “reset”-nappia ja olo oli kuin täillä tervassa tuntui sopivalta pohtia millainen ihminen haluan olla vuoden päästä? Mitä haluan saavuttaa, mitä minun pitää tehdä ja missä mittakaavassa jotta pääsisin tavoitteisiini ja kuinka haluaisin muiden kuvailevan itseäni 365 päivän päästä?
Vuosia sitten luin jostain kuinka rehellisyytemme ja lahjomattomuutemme ovat riippumattomia tilanteista joista löydämme itsemme. Tämä ajatus on siitä lähtien tullut päähäni melkein joka päivä: Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan mutta vaikka kukaan ei olisikaan katselemassa, tilaisuus tekemiseen ei tee siitä aina oikeaa.
Mietin siis asioita ja olotiloja joista haluan päästää irti, niitä juttuja joista haluan pitää kiinni ja kuinka kuunnella itseään ja elää mahdollisimman rehellisesti ja omannäköisesti. Kuinka tärkeää on rakastaa itseään ennen kaikkea ja vaatia samaa kunnioitusta toisilta itseään kohtaan minkä myös antaa toisille.
Tiedän jo että tämä ei tule olemaan helppoa joka päivä. Vielä isompi on kuitenkin tunne että se on kuitenkin ehdottoman mahdollista. Nyt on myös syy säännölliselle meditaatio-harjoitukselle joka myös on tuntunut hankalalta toteuttaa. Tulen kuitenkin tekemään parhaani toteuttaakseni tätä ajatusta vuonna 2017 koska tyhjillä lupauksilla ei kukaan te mitään.
Liitytkö mukaan?
No Comments